Vekkihameen lyhennys

"Se näyttää parkkipirkon uniformulta." Neljän euron kirpparilöytöni keräsi heti kohteliaisuuksia kanssaeläjältä.

Onneksi uutisissa kerrottiin, että lappuliisojen puvut vaihtuvat tummansinisiksi. Saatoin aloittaa ompelun. Ensin mittasin sopivan helmanpituuden (48 cm), jonka jälkeen helma leikattiin ja päärme ommeltiin.

Vaikeuksia kohtasin, kun yritin kikkailla. Tarkoitus oli virittää niksipirkkahenkeen vanhoista sukkahousuista resori hameen vyötärölle. Idea syntyi, kun mallailin keskeneräistä hametta ja yritin mustien pitkiksien kanssa demonstroida, miltä resorivyötärö näyttäisi. Kaapissa on aivan liian monet puolikuntoiset semireikäiset paksut mustat sukkikset ja leggingsit. Riemastuin että nyt ne saavat uuden elämän.

Ei. Eivät saaneet. Venyneen reisiosan yhdistäminen kapeaan nilkkaosaan ei vaan onnistu/näytä järkevältä. Tässä myttykuva todisteeksi.

Eli nöyränä tyttönä Eurokankaaseen ja yrittämään uudelleen ihan oikean resorikankaan kanssa. Ja se sujui. Laskiaispullan vaaniessa taustalla.

Tarvikkeet: Vekkihame, ompelukone, sakset ja resoria.

Aika: Pari tuntia, jos laskee mukaan sukkahoususähläyksen.

Vintagemekon venytys

Kuva: Atelieri O. Haapala. Sisko vasemmalla, kyseinen vintagemekko ja minä oikealla.

Jos ikinä käytte Reykjavikissa, niin etsikää Laugavegurin varrelta Rokk og rosir -secondhandliike. Itse osuin sinne eräänä upeana ale-päivänä, jolloin itselleen sai haalia 7 tuotetta 7000 kruunulla (noin 42 euroa). Rekeistä löysin tummansinisen satiiniunelman 50-luvulta.

Mutta voi! Sovituskopissa sain todeta, että iltapuku oli ommeltu ampiaisvyötäröiselle korsetinkäyttäjälle. Mekko oli kuitenkin liian kaunis jätettäväksi maailman pohjoisimpaan pääkaupunkiin. Päätin ostaa kun halvalla sai ja fiksata pukua itse.

Vyötärö kaipasi viittä senttiä lisää. Mittasin tarkkaan, minkäkokoisen palan tarvitsen ja leikkasin kaavan paperista. Onneksi helmanpäärmeissä oli tarpeeksi kangasta ja sain sieltä sopivan suikaleen. Ratkoin sivusaumasta vetoketjun toiselta puolelta irti ja ompelin lisäsuikaleen paikoilleen. Sitä ennen olin ommellut suikaleeseen pari koristelaskosta, jotta se sulautuisi paremmin rinnan alapuolella kiertävään laskososaan.

Lopputulos olisi ehkä ollut kauniimpi, jos olisin jaksanut ommella lisäsuikaleet molempiin sivusaumoihin. Silloin vetoketju ei kulkisi niin vinoon. Toisaalta se olisi tarkoittanut lisäsaumoja vähän joka puolelle. Päätin että yksi lisäsauma on pienempi paha. Lisäksi kankaan tumma väri piilottaa korjausompeleen armeliaasti (paitsi kun sitä on valaisemassa julma loisteputkilamppu blogikuvausta varten.)