Pitsiä korvaan

Ja jälleen pitsiä. Tällä kertaa korvakorumuodossa. Mutta eikö olekin ihanat?



Pitsi on kirpparilta ja korviksen koukut vanhoista koruista, joita viimeksi on tullut käytettyä ainejärjestön vuosijuhlissa vuonna 2005. En halunnut laittaa pitsiä roikkumaan ilman mitään tärkkäystä tai suojaa. Päädyin sutimaan palaset tavallisella paperiliimalla, kun en muutakaan keksinyt. Sen pitäisi kestää, kunhan en mene korut korvissa saunaan tai uimaan.

Liimanlevitysvaiheessa pingotin pitsit nuppineuloilla, jotta liima ei pääsisi kuivuessaan käpristämään palasia. Nuppineulalla sai myös hyvin putsattua tukkoon menneitä pitsin reikiä ylimääräisestä liimasta. Levitin liiman molemmille puolille ja annoin sen kuivahtaa välissä.



Tarvikkeet: Pitsiä, korvakoukut, liimaa, suti ja nuppineuloja.
Aika: Homma sujui Aamiainen Tiffanyllä -leffan tahdissa. Korut olivat korvassa siinä vaiheessa, kun Holly pidätettiin.

Ja vielä loppuun epäselvä kuva korusta korvassa.

Ps. Viimeisin lampputuunaus huomioitiin Design*Spongessa! Jos kyseinen blogi ei ole tuttu, niin kannattaa vilkaista. Siellä on tarjolla paljon inspiraatiota ja silmäkarkkia.

Kännykala

Synttärinä syliini ui kännykala. Fisu on hollantilaisen kaverin tuotantoa, mutta kankaiden ja nauhojen jämäpaloista vastaavanlainen pussukka olisi helppo tehdä.

Keskellä yötä innostuin sommittelemaan valokuvan tämän suomalaisen blogin perusteella (kuva alla), joka puolestaan on ottanut inspiraationsa tältä valokuvaajalta.

Testasin samalla toista synttärilahjaa, joka pilkottaa toisessa kuvassa kalan suusta.

Nappeja korvaan ja rintapieleen

Sain aikaan pari rintanappia ja korvakorut edellisten projektien jämätilkuista. Pinkki kangas on samaa kuosia kuin lipasto ja pitsiä olin leikellyt paitaan. Pitsinapin tein valmiista aihiosta Sinooperista, ja pinkki on tavallinen nappi, jonka päällystin.

Alin rintanappi ei ole omaa tekoa, vaan matkamuisto Tallinnasta. Tykkään sen ristipistokuosista, ja jonkun vanhan kirjontatyön voisi hyvin muokata rintanapiksi.

Tarvikkeet: Kangastilkkuja, pitsinpala, valmis rintanappiaihio tai nappi ja hakaneula, korvakoruaihiot. Neulaa ja lankaa.

Aika: Ukkosmyrsky (televisio ja tietokone irti seinästä).

Eine lüstige Lampe

Tällä kertaa hyökkäsin askarteluvimmani kanssa pikkusiskon uuteen kämppään. Keittiöön oli ripustettu vanhempien vintiltä löydetty lamppu. Puhtaanvalkoinen kupu kaipasi väriä pintaan. Sinooperista löytyi juuri oikeansävyistä kontaktimuovia ja visio oli valmis: violetteja palloja.

Erikokoisten pullonkorkkien avulla ympyrät oli helppo piirtää muovin taa. Sitten vain ctrl+x ja ctrl+v eli leikkaus ja liimaus.

Tarvikkeet: Lamppukupu, värillistä kontaktimuovia ja sakset.

Aika: Kuulumisten vaihto siskon kanssa.

Ja vielä kuva koko värikkäästä keittiöstä. Ihanat verhot ovat Marimekkoa ja kalusteet edellisen asukkaan jäämistöä.

Tyynyliinasta kauppakassi

Uffilta löytyi sievä tyynyliina, jonka halusin kiepauttaa kassiksi. Inspiraatio odotteli itseään aika tasan kaksi vuotta. Kun se sitten saapui, leikkasin tyynyliinan pohjasta kaistaleet kantokahvoiksi ja leveämmän kaistaleen kassin pohjaksi. Surrautin palaset paikalleen ompelukoneella. Lisäsin vielä sivutaskun, joka jäi yli aiemmasta projektista.

Tarvikkeet: Vanha tyynyliina, sakset, nuppineulat ja ompelukone.

Aika: Sunnuntai-ilta, jonka olisi voinut ihan hyvin viettää ulkona kesän lämmössä.

Laitan vielä yhden kuvan, kun tuli niin kivoja tuolla lähimetsikössä. Pitäisi enemmänkin kuvata ulkona.

Farkkusortsit festareille

Ei tämän kummempi idea. Vanhat hyvin istuvat farkut menettivät lahkeensa kesän kuumuudessa. Koska kangas ei ole stretchiä, päädyin ompelemaan halkiot sivulle, ettei kinnaa. Tykkään.

Tarvikkeet: Farkut ja sakset. Ompelukone, jos haluaa halkioita tai muuten siistimpää jälkeä.

Aika: Yksi jakso Rock of Lovea.

Juhannusyön kesämekko

Äidin vanha puuvillainen alushame muuntui kesämekoksi. Tämä on pari vuotta vanha tekele, ja keskikesän valo innoitti kuvailemaan sitä nyt. Ennen-kuvaa hameesta ei valitettavasti ole olemassa.

Homma meni muistaakseni niin, että alushameen vyötäröltä poistin kuminauhan ja leikkasin takaosaan paikan vetoketjulle. Tein mekolle myös vuorin, jotta se ei kuultaisi läpi. Mekon romanttisuutta lisää se, että vuorikangas on peräisin ystävälle ommellun hääpuvun sovituskappaleesta, joka tehtiin lakanakankaasta.

Seuraavaksi lisäsin pitsinauhat yläreunaan ja rinnan alle. Samalla rypytin parit muotolaskokset, jotta mekko istuisi paremmin. Leveähkö rinnanaluspitsi peittää hyvin muoto-ompeleet. Alaosan pitsit ja rypytykset olivat alushameessa valmiina. Sitten vetoketju paikalleen ja pitsinauhasta vielä niskalenkki pitämään mekko ylhäällä. Kyllä tällä kelpaa tepastella kukkaniityillä.

Tarvikkeet: Alushame, pitsinauhaa, vuorikangasta ja vetoketju.

Aika: Ei muistikuvaa. Veikataan, että valmistui yhdessä päivässä, kun olin oikein tehokas.