Vekkihameen lyhennys

"Se näyttää parkkipirkon uniformulta." Neljän euron kirpparilöytöni keräsi heti kohteliaisuuksia kanssaeläjältä.

Onneksi uutisissa kerrottiin, että lappuliisojen puvut vaihtuvat tummansinisiksi. Saatoin aloittaa ompelun. Ensin mittasin sopivan helmanpituuden (48 cm), jonka jälkeen helma leikattiin ja päärme ommeltiin.

Vaikeuksia kohtasin, kun yritin kikkailla. Tarkoitus oli virittää niksipirkkahenkeen vanhoista sukkahousuista resori hameen vyötärölle. Idea syntyi, kun mallailin keskeneräistä hametta ja yritin mustien pitkiksien kanssa demonstroida, miltä resorivyötärö näyttäisi. Kaapissa on aivan liian monet puolikuntoiset semireikäiset paksut mustat sukkikset ja leggingsit. Riemastuin että nyt ne saavat uuden elämän.

Ei. Eivät saaneet. Venyneen reisiosan yhdistäminen kapeaan nilkkaosaan ei vaan onnistu/näytä järkevältä. Tässä myttykuva todisteeksi.

Eli nöyränä tyttönä Eurokankaaseen ja yrittämään uudelleen ihan oikean resorikankaan kanssa. Ja se sujui. Laskiaispullan vaaniessa taustalla.

Tarvikkeet: Vekkihame, ompelukone, sakset ja resoria.

Aika: Pari tuntia, jos laskee mukaan sukkahoususähläyksen.

Vintagemekon venytys

Kuva: Atelieri O. Haapala. Sisko vasemmalla, kyseinen vintagemekko ja minä oikealla.

Jos ikinä käytte Reykjavikissa, niin etsikää Laugavegurin varrelta Rokk og rosir -secondhandliike. Itse osuin sinne eräänä upeana ale-päivänä, jolloin itselleen sai haalia 7 tuotetta 7000 kruunulla (noin 42 euroa). Rekeistä löysin tummansinisen satiiniunelman 50-luvulta.

Mutta voi! Sovituskopissa sain todeta, että iltapuku oli ommeltu ampiaisvyötäröiselle korsetinkäyttäjälle. Mekko oli kuitenkin liian kaunis jätettäväksi maailman pohjoisimpaan pääkaupunkiin. Päätin ostaa kun halvalla sai ja fiksata pukua itse.

Vyötärö kaipasi viittä senttiä lisää. Mittasin tarkkaan, minkäkokoisen palan tarvitsen ja leikkasin kaavan paperista. Onneksi helmanpäärmeissä oli tarpeeksi kangasta ja sain sieltä sopivan suikaleen. Ratkoin sivusaumasta vetoketjun toiselta puolelta irti ja ompelin lisäsuikaleen paikoilleen. Sitä ennen olin ommellut suikaleeseen pari koristelaskosta, jotta se sulautuisi paremmin rinnan alapuolella kiertävään laskososaan.

Lopputulos olisi ehkä ollut kauniimpi, jos olisin jaksanut ommella lisäsuikaleet molempiin sivusaumoihin. Silloin vetoketju ei kulkisi niin vinoon. Toisaalta se olisi tarkoittanut lisäsaumoja vähän joka puolelle. Päätin että yksi lisäsauma on pienempi paha. Lisäksi kankaan tumma väri piilottaa korjausompeleen armeliaasti (paitsi kun sitä on valaisemassa julma loisteputkilamppu blogikuvausta varten.)

Kirjottu kännykänsuoja

Hyvää uutta vuotta! Taukoa viime postauksesta on tullut hirmuisen paljon, mutta nyt oon vihdoin saanut jotain aikaiseksi käsilläni - kännykänkuoret.

Tässä vielä lähistä kuviosta. Muovikuori on valmiiksi reikäinen ja kirjoin siihen kuvion muliinilangalla. Valitsin niin räikeän oranssin, että se vähän vääristää muita värejä, jotka ovat siis vaaleansininen ja hailakka (lähes nude) roosa.

Ja työn takapuoli näyttää tältä. Onneksi se piiloutuu puhelinta vasten.

Geometrinen kuvio on suoraan kuoren mukana tulleesta mallivihkosesta. Valitsin sen kissanpentu- ja sydänkuosien joukosta. Tietenkin olisin voinut kehitellä oman kuvion, mutta pidin valmiista kuosista. Lisäksi kuoren "kudelma" on erittäin tiheää. Jos puolessavälissä olisin todennut oman kuvioni olevan kökkö, purkamiseen olisi mennyt monta tuntia.

Kuori oli pienten pistojen takia erittäin hidastöinen. Käytin iltaisin pari tuntia reilun viikon ajan tämän väkertämiseen.

Lopputuloksesta tulee mieleen tekemäni läppäripussi. Tykkään edelleen pehmoisen käsityön yhdistämisestä kiiltävään ja kovapintaiseen teknologiahärpäkkeeseen.

Pohjia voi tilata täältä.

Kuva: Connect design

PS: Yritys olisi jatkossa blogata ainakin kerran kuussa. Toivottavasti asian julkistaminen auttaa pitämään uudenvuodenlupauksen. Ehkä voisin myös freesata blogin ulkoasua. Onhan se aika 2009.

Pyyhkeestä essu

Tapahtui 1,5 vuotta sitten:

Tuparilahjaksi tuli tyylikäs keittiöpyyhe. Se oli hieno pyyhe, mutta tarvitsin essun. Siispä

kanttinauhaa strategisiin paikkoihin.

Essu ei päätynyt pullanleivontaan, vaan

työväenopiston metalligrafiikkakurssille. Se on saanut suojata vaatteita jo kaksi syksyä ja kaksi kevättä, kun olen kaivertanut ja syövyttänyt kuparilaattoja. Essu näyttää kuvissa yllättävän puhtaalta. Oikeasti se on täynnä öljyväri- ja rautahappojäämiä.

Tarvikkeet: Keittiöpyyhe, leveää kanttinauhaa, neula, lankaa ja sakset.

Aika: Pikku hetki.

Ps: Kurssin t

uloksia on nähtävillä ensi viikonloppuna Taidesuunnistuksessa. Tampereen kohteet löytyvät täältä. Meidän ryhmämme (Kohde 39) teemana oli Pentti Kaskipuro.

Käsivarsikkaat

Blogi herää talviunilta. Täysin horroksissa en ole ollut. Sain aikaiseksi ainakin käsivarsikkaat, käsikkäät, hihakkeet, käsivarsistimet, mitkä ne nyt on. Vähän niinkuin säärystimet, mutta käsiin.

Toimivat hyvin, kun pakkanen on kestänyt noin kuukauden putkeen ja on kyllästynyt vuorottelemaan kahden vaatekaapissa olevan villapaidan välillä. Lyhythihaisemman paidan kaveriksi käsiin villalämmikkeet ja talvitakki päälle, niin tarkenee.

Sellaiset syntyvät simppelisti. Löysin vanhat kutimet, joissa oli noin metri resorineuletta. Se oli keskeneräinen villakaulahuivi, jota kudoin vielä parikymmentä senttiä lisää.

1. Leikkasin sen keskeltä kahtia. Sitä ennen piti siksakata reunat molemmin puolin, ettei neule purkautuisi.

2. Taitoin palaset pituussuunnan mukaisesti ja ompelin reunan kiinni.

3. Putkilon siksak-päähän tein taitoksen, ettei leikattu reuna irvistäisi.

4. Käärin hihat ylös.

Samaa ideaa voi soveltaa vanhaan villapaitaan, jossa on resorihihat. Neulospalan leveydestä riippuen samalla kaavalla saa säärystimetkin.

Tarvikkeet: Kaulahuivi tai villapaita. Neula ja sävyyn sopivaa lankaa. Ompelukone ja sakset.

Aika: Pakkaspäivä (loppuunneulominen mukaanluettuna).

Nauhaa, joulunauhaa

Taas ryöväsin Marimekolta. Bongasin myymälässä ihanan joulunauhan. Hintaa sillä oli melkein 30 euroa. Se oli selvä haaste tehdä itse samanlainen, mutta murto-osalla hinnasta.

Kuva: Marimekko

Päätin heti säästää hermoja ja ostaa valmista nauhaa. Kotona tilkkupussissa olisi ollut sopivia kankaita, joista olisi voinut ommella nauhan, mutta ei nyt ihan kaikkea tarvi itse.

Samettinauha sopii tarkoitukseen hyvin. Se on juhlavaa ja tarpeeksi paksua, jotta helmet pysyvät paikoillaan ilman solmuja. Sitä löytyi Koskikeskuksen Merletosta. Kaksi metriä maksoi alle kolme euroa. Myös aaltoileva koristenauha toimisi hyvin.

Puuhelmet nappasin vanhasta helminauhasta, jota en ole käyttänyt moneen vuoteen. Ostin lisäksi Tiimarista yhteensä kolmella eurolla lisää helmiä. Hintaa projektille tuli yhteensä alle kuusi euroa.

Jotta homma ei olisi ollut liian helppoa, maalasin värittömät tiimarihelmet peiteväreillä. Siihen sitten tuhraantui puoli iltaa, mutta tulipa näperrettyä. Helmistä piti ensin hioa lakkaa pois ja sitten sutia pari-kolme kerrosta väriä. Apuna oli tulitikku. Tulitikku oli myös hyvä apuväline nauhan pujottamisessa.

Valmiin nauhan kieputin sypressin ympärille. Sen kummempaa joulupuuta ei tänä vuonna kotiin hommata. Sypressi ei roskaa ja se kestää kuusta kauemmin, kunhan muistaa kostuttaa. Se myös levittää hyvää tuoksua tuossa keittiön pöydällä.

Tarvikkeet: Puuhelmiä ja nauhaa. Mikäli maalailee, niin hiekkapaperia, peite- tai akryyliväriä ja suti.

Aika: Pähkinänsärkijä. Parasta joulutunnelmointimusiikkia. Pari tylsempää sceneä skippasin, mutta maalailu vei muuten koko baletin verran aikaa.

Lautasliinakuusenkoristejoulukortit

Joulu on ihmeiden aikaa. Askartelin joulukortit itse ja sain jopa lähetettyä ne ajoissa. Jaan kanssanne tämän ihmeen, vaikka onkin hieman myöhäistä askarrella kortteja. Samalla ajatuksella voi tehdä vaikka pakettikortteja.

Idean kähvelsin Marimekolta. Sen vinkki joulukorttien tekoon on liimata kartongille kangasta. Muokkasin ajatusta niin, että vaihdoin kankaan halvempaan materiaaliin ja jalostin kortin kuusenkoristeeksi.

Marimekon versio löytyy täältä tai videona täältä. Omat ohjeet kuvallisessa muodossa, kas näin.

Tarvikkeet: Kartonkia, servettejä, liimaa, sakset, suti, neula (tai rei'itin) ja ripustuslankaa. Itse käytin punaista villalankaa, jonka kiharuuden salaisuus on se, että lanka on purettu vuosia sitten kesken jääneestä neulomisprojektista.

Aika: 12 korttia vei puolitoista tuntia.

(Alkuperäinen ajatus oli päällystää kortit decoupage-liimalakalla. Tarkoitus oli, että niin korteista olisi tullut enemmän koristemaisia ja kestävämpiä. Servettiä ei kuitenkaan saanut sillä aineella siististi kiinni kartonkiin. Tuli ryppyistä ja kortit käpristyivät.)