Geometrinen käsilaukku

Aivan aluksi haluan jakaa opetuksen: kangasväri ei sovellu (teko)nahan maalaukseen. Väri ei kuivu kunnolla ja pinta jää tahmeaksi ja epätasaiseksi. Onneksi maali on helppo rapsuttaa pois esim. perunankuorintahanskalla.

Ei niin tyylipuhtaan suorituksen jälkeen maltoin kuunnella askartelukaupan tädin neuvoja. Ostin nahkamaalia ja aloitin alusta.

Tarvikkeet: Vanha käsilaukku, nahkamaalia!, maalarinteippiä, sivellin tai vaahtomuovitöpötin, muovihelminauhaa, kuumaliimapyssy.


Aika: Ilta ennen firman bileitä.

Laukku löytyi kuudella eurolla UFFilta, helminauha omasta aarrelaatikosta. Nauhassa on muovihelmiä ommeltuna harsokankaaseen, mikä helpotti myöhemmin niiden liimailua.

Mittanauha ja etukäteen luonnostellut kuviovaihtoehdot tekivät teippailuista helppoa. Kuvio on omasta päästä, mutta mieleen oli jäänyt muutama esikuva (löytyvät täältä, täältä ja täältä).

Levitin kolme kerrosta väriä. Ensin siveltimellä, sitten vaahtomuovilla. Teipit kannattaa irroittaa kun maali on vielä kosteaa, sillä väri muodostaa kuivuessaan "kalvon". Jos se kuivuu teippiin kiinni, voi väri lähteä sen mukana myös laukun pinnasta

Värin kuivuttua tykitin kuumaliimaa reunoihin ja päälle helminauhaa.

Sohvan muodonmuutos

Kuva: Ikea

Ensimmäinen itse ostamani huonekalu oli Ikean sohva. Kaikki muu sisustus opiskelijakämpässä oli peräisin omasta lapsuudenkodista tai sukulaisten lainaamaa. Kun tilille oli säästynyt tarpeeksi rahaa, tilasin Klippanin netistä ja kuljettajapojat kantoivat sen mulle viidenteen kerrokseen asti, vaikka se ei edes sisältynyt hintaan.

Siitä on kulunut nyt yli seitsemän vuotta. Pitkään uhosin tekeväni sohvalle jotain ja klikklik Bemzin sivuilla ja klikklik Prettypegsin sivuilla, ja nyt olohuoneessa on erinäköinen rötväyspaikka.

Eniten uutta ilmettä antoivat puiset Dagmar-jalat, 90 e. Tilaus tuli parissa viikossa ja Prettypegsin asiakaspalvelu toimi hyvin. Toimitus Suomeen maksoi 11 e, mutta jotenkin sähläsin tilausvaiheessa ja maksoin 29 e (toimitus muualle kuin EU:hun). Summa kuitenkin hyvitettiin nopeasti parin sähköpostin jälkeen.

Päällinen sen sijaan ei ollut sävyltään sama, mitä nettisivuilla luvattiin. Luumun sijaan tuli liilaa. Ja toimitus kesti jopa neljä viikkoa. Hintakin oli aika suolainen (230 e) Mutta tykkään chenille-kankaasta ja uskon että tätä jaksaa katsoa pitkään.

Sitä paitsi yritin päästä halvemmalla värjäämällä Ikean valkoisen päällikankaan itse. Ei onnistunut. Tuloksena oli väriliuosta tulviva pesukone ja läikikäs haiseva kangasmytty. Pesukone saatiin kuntoon, mutta 60 euron väriaineet + 30 euron päällinen päätyivät viemäriin + roskiin. Sen ruljanssin jälkeen odotetusta poikkeava sävy nykyisessä päällisessä ei paljoa haittaa.

Päivitys

Hip! Banneri uusittu. Hop! Avatar muokattu. Hep! Lisätty linkki mun pinterest-tiliin. Kun itsetekeminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle, netistä kerätyt diy-ideat ovat vain kasaantuneet. Koko ajan lisääntyvä saalis löytyy täältä.

Kalenteri tarjottimelle

Oli syy tarkistaa oma aikakäsitykseni. Edellisestä postauksesta oli kulunut puoli vuotta ja olin luvannut postata vähintään kerran kuussa. Siispä ripustin kalenterin seinälle.

Tarvikkeet: Tarjotin, joululahjaksi saatu seinäkalenteri luontokuvin (kiitos, mummi!), nipistin, sakset, liimaa, ruuvi ja meisseli.

Aika: Suhteellista. Aloitin heinäkuussa ja sain valmiiksi syyskuussa.

Ensin liimataan nipistin. Itse käytin jostain konferenssinimilapusta irroitettua, mutta pyykkipoikakin käy, jos seminaareja ei ole tiedossa. Sitten huomataan, että kaapin pohjalla on vielä sopivampi tarjotin (aluksi siis meinasin käyttää piirakkavuokaa tähän hommaan). Siivotaan liimat ja aloitetaan alusta.

Sen jälkeen leikataan kalenterin sivut tarjottimen sisälle sopiviksi. Lopuksi tarjotin lävistetään. Huomasin että se oli tässä tapauksessa paras tapa saada kalenteri seinälle. Teippi/rautalankaviritykset eivät toimineet. Reiän tekeminen onnistui siististi, kun ensin napautin vasaralla ja naulalla pienen alkureiän. Sitten vain ruuvilla ja meisselillä reikää suuremmaksi. Suojasin tarjottimen pinnan maalarinteipillä.

Lopputulos sulautuu hyvin keittiön väriympyräseinälle emalikattilan ja pannulappujen sekaan.

Tusen tack, svenskar!

Ihanat ruotsalaiset ovat ratkaiseet mun sohvadilemman. Joskus aiemmin mainostin Bemz.comia ja sen Ikea-sopivia sohvapäällysteitä. Ikinä sieltä ei tullut tilattua, sillä kangasta vaihtamalla ei olisi päässyt eroon Klippanin metalliputkisohvanjalkarumiluksista.

Mutta nyt! Prettypegs! Ikean sohviin ja sänkyihin sopivat ja kauniit vaihtojalat.

Oon koko illan selaillut Bemziä ja Prettypegsiä ja etsinyt sopivia yhdistelmiä. Tässä tulos:

Tällä hetkellä mieluisin yhdistelmä on metalli-mustat Estelle-jalat (167 euroa) yhdistettynä oliivinvihreään päälliseen (209 euroa). Toisaalta tummanharmaassa kankaassa ois kiva tekstuuri (219 euroa). Sen kanssa mintunvihreät Siri-jalat (105 euroa) olisi jees, tai sitten simppelit Dagmar-tiikkijalat (95 euroa).

Parhaimmillaan jalkojen ja kankaan uusimisen hinnalla saisi jo kaksi uutta Ikea-sohvaa. Mutku. Neuvottelut kanssaeläjän kanssa alkavat.

Vekkihameen lyhennys

"Se näyttää parkkipirkon uniformulta." Neljän euron kirpparilöytöni keräsi heti kohteliaisuuksia kanssaeläjältä.

Onneksi uutisissa kerrottiin, että lappuliisojen puvut vaihtuvat tummansinisiksi. Saatoin aloittaa ompelun. Ensin mittasin sopivan helmanpituuden (48 cm), jonka jälkeen helma leikattiin ja päärme ommeltiin.

Vaikeuksia kohtasin, kun yritin kikkailla. Tarkoitus oli virittää niksipirkkahenkeen vanhoista sukkahousuista resori hameen vyötärölle. Idea syntyi, kun mallailin keskeneräistä hametta ja yritin mustien pitkiksien kanssa demonstroida, miltä resorivyötärö näyttäisi. Kaapissa on aivan liian monet puolikuntoiset semireikäiset paksut mustat sukkikset ja leggingsit. Riemastuin että nyt ne saavat uuden elämän.

Ei. Eivät saaneet. Venyneen reisiosan yhdistäminen kapeaan nilkkaosaan ei vaan onnistu/näytä järkevältä. Tässä myttykuva todisteeksi.

Eli nöyränä tyttönä Eurokankaaseen ja yrittämään uudelleen ihan oikean resorikankaan kanssa. Ja se sujui. Laskiaispullan vaaniessa taustalla.

Tarvikkeet: Vekkihame, ompelukone, sakset ja resoria.

Aika: Pari tuntia, jos laskee mukaan sukkahoususähläyksen.

Vintagemekon venytys

Kuva: Atelieri O. Haapala. Sisko vasemmalla, kyseinen vintagemekko ja minä oikealla.

Jos ikinä käytte Reykjavikissa, niin etsikää Laugavegurin varrelta Rokk og rosir -secondhandliike. Itse osuin sinne eräänä upeana ale-päivänä, jolloin itselleen sai haalia 7 tuotetta 7000 kruunulla (noin 42 euroa). Rekeistä löysin tummansinisen satiiniunelman 50-luvulta.

Mutta voi! Sovituskopissa sain todeta, että iltapuku oli ommeltu ampiaisvyötäröiselle korsetinkäyttäjälle. Mekko oli kuitenkin liian kaunis jätettäväksi maailman pohjoisimpaan pääkaupunkiin. Päätin ostaa kun halvalla sai ja fiksata pukua itse.

Vyötärö kaipasi viittä senttiä lisää. Mittasin tarkkaan, minkäkokoisen palan tarvitsen ja leikkasin kaavan paperista. Onneksi helmanpäärmeissä oli tarpeeksi kangasta ja sain sieltä sopivan suikaleen. Ratkoin sivusaumasta vetoketjun toiselta puolelta irti ja ompelin lisäsuikaleen paikoilleen. Sitä ennen olin ommellut suikaleeseen pari koristelaskosta, jotta se sulautuisi paremmin rinnan alapuolella kiertävään laskososaan.

Lopputulos olisi ehkä ollut kauniimpi, jos olisin jaksanut ommella lisäsuikaleet molempiin sivusaumoihin. Silloin vetoketju ei kulkisi niin vinoon. Toisaalta se olisi tarkoittanut lisäsaumoja vähän joka puolelle. Päätin että yksi lisäsauma on pienempi paha. Lisäksi kankaan tumma väri piilottaa korjausompeleen armeliaasti (paitsi kun sitä on valaisemassa julma loisteputkilamppu blogikuvausta varten.)