Geometrinen käsilaukku

Aivan aluksi haluan jakaa opetuksen: kangasväri ei sovellu (teko)nahan maalaukseen. Väri ei kuivu kunnolla ja pinta jää tahmeaksi ja epätasaiseksi. Onneksi maali on helppo rapsuttaa pois esim. perunankuorintahanskalla.

Ei niin tyylipuhtaan suorituksen jälkeen maltoin kuunnella askartelukaupan tädin neuvoja. Ostin nahkamaalia ja aloitin alusta.

Tarvikkeet: Vanha käsilaukku, nahkamaalia!, maalarinteippiä, sivellin tai vaahtomuovitöpötin, muovihelminauhaa, kuumaliimapyssy.


Aika: Ilta ennen firman bileitä.

Laukku löytyi kuudella eurolla UFFilta, helminauha omasta aarrelaatikosta. Nauhassa on muovihelmiä ommeltuna harsokankaaseen, mikä helpotti myöhemmin niiden liimailua.

Mittanauha ja etukäteen luonnostellut kuviovaihtoehdot tekivät teippailuista helppoa. Kuvio on omasta päästä, mutta mieleen oli jäänyt muutama esikuva (löytyvät täältä, täältä ja täältä).

Levitin kolme kerrosta väriä. Ensin siveltimellä, sitten vaahtomuovilla. Teipit kannattaa irroittaa kun maali on vielä kosteaa, sillä väri muodostaa kuivuessaan "kalvon". Jos se kuivuu teippiin kiinni, voi väri lähteä sen mukana myös laukun pinnasta

Värin kuivuttua tykitin kuumaliimaa reunoihin ja päälle helminauhaa.

Kirjottu kännykänsuoja

Hyvää uutta vuotta! Taukoa viime postauksesta on tullut hirmuisen paljon, mutta nyt oon vihdoin saanut jotain aikaiseksi käsilläni - kännykänkuoret.

Tässä vielä lähistä kuviosta. Muovikuori on valmiiksi reikäinen ja kirjoin siihen kuvion muliinilangalla. Valitsin niin räikeän oranssin, että se vähän vääristää muita värejä, jotka ovat siis vaaleansininen ja hailakka (lähes nude) roosa.

Ja työn takapuoli näyttää tältä. Onneksi se piiloutuu puhelinta vasten.

Geometrinen kuvio on suoraan kuoren mukana tulleesta mallivihkosesta. Valitsin sen kissanpentu- ja sydänkuosien joukosta. Tietenkin olisin voinut kehitellä oman kuvion, mutta pidin valmiista kuosista. Lisäksi kuoren "kudelma" on erittäin tiheää. Jos puolessavälissä olisin todennut oman kuvioni olevan kökkö, purkamiseen olisi mennyt monta tuntia.

Kuori oli pienten pistojen takia erittäin hidastöinen. Käytin iltaisin pari tuntia reilun viikon ajan tämän väkertämiseen.

Lopputuloksesta tulee mieleen tekemäni läppäripussi. Tykkään edelleen pehmoisen käsityön yhdistämisestä kiiltävään ja kovapintaiseen teknologiahärpäkkeeseen.

Pohjia voi tilata täältä.

Kuva: Connect design

PS: Yritys olisi jatkossa blogata ainakin kerran kuussa. Toivottavasti asian julkistaminen auttaa pitämään uudenvuodenlupauksen. Ehkä voisin myös freesata blogin ulkoasua. Onhan se aika 2009.

Käsivarsikkaat

Blogi herää talviunilta. Täysin horroksissa en ole ollut. Sain aikaiseksi ainakin käsivarsikkaat, käsikkäät, hihakkeet, käsivarsistimet, mitkä ne nyt on. Vähän niinkuin säärystimet, mutta käsiin.

Toimivat hyvin, kun pakkanen on kestänyt noin kuukauden putkeen ja on kyllästynyt vuorottelemaan kahden vaatekaapissa olevan villapaidan välillä. Lyhythihaisemman paidan kaveriksi käsiin villalämmikkeet ja talvitakki päälle, niin tarkenee.

Sellaiset syntyvät simppelisti. Löysin vanhat kutimet, joissa oli noin metri resorineuletta. Se oli keskeneräinen villakaulahuivi, jota kudoin vielä parikymmentä senttiä lisää.

1. Leikkasin sen keskeltä kahtia. Sitä ennen piti siksakata reunat molemmin puolin, ettei neule purkautuisi.

2. Taitoin palaset pituussuunnan mukaisesti ja ompelin reunan kiinni.

3. Putkilon siksak-päähän tein taitoksen, ettei leikattu reuna irvistäisi.

4. Käärin hihat ylös.

Samaa ideaa voi soveltaa vanhaan villapaitaan, jossa on resorihihat. Neulospalan leveydestä riippuen samalla kaavalla saa säärystimetkin.

Tarvikkeet: Kaulahuivi tai villapaita. Neula ja sävyyn sopivaa lankaa. Ompelukone ja sakset.

Aika: Pakkaspäivä (loppuunneulominen mukaanluettuna).

Rusetti roikkumaan

Arjesta juhlaa asusteiden avulla! Romanttiset rusetit täydentävät tyttömäisen tyylin! Piristä pukeutumistasi pienillä yksityiskohdilla! Ylellinen silkki ja pehmeä sametti herättävät naisellisuutesi! Pikkujoulukausi lähestyy!

Joka tapauksessa tässä ois rusetti, joka roikkuu kaulassa. Helppo tehdä ja ihan hauskan näköinen.

Eli rusetit haalin Kontista yhteensä kahdella eurolla ja ketjut sain Seppälän alekorista. Olin jo ehtinyt ostaa Sinooperista tätä varten kaksi askarteluun tarkoitettua koruketjua à 5,50 e, mutta heti perään Seppälässä törmäsin kamerakoruihin, 2 euroa kappale. Onneksi kalliit vikaostokset sai palautettua Sinooperiin.

Irroitin ketjut muovisista kameroista ja ompelin ne rusetteihin, joista olin napsaissut kuminauhat pois. Yleensä saan väännettyä korujen metallilenkkejä auki ja taas kiinni ihan tavallisten saksien avulla. Harvoin on ollut niin tiukassa, että on pitänyt turvautua pihteihin ja vielä harvemmin kyseessä on ollut niin pikkutarkkaa hommaa että olisi pitänyt harkita erityisten korupihtien hankkimista.

Tarvikkeet: Rusetti, kaulaketju, sakset, neulaa ja lankaa.

Aika: Frendit = 2 x rusetti.

Ps. Nyt käsissäni on kaksi pinkkiä ja muovista kameralaattaa. Ajattelin tehdä niistä heijastimet, mutta ideoita otetaan vastaan.

Pitsiä korvaan

Ja jälleen pitsiä. Tällä kertaa korvakorumuodossa. Mutta eikö olekin ihanat?



Pitsi on kirpparilta ja korviksen koukut vanhoista koruista, joita viimeksi on tullut käytettyä ainejärjestön vuosijuhlissa vuonna 2005. En halunnut laittaa pitsiä roikkumaan ilman mitään tärkkäystä tai suojaa. Päädyin sutimaan palaset tavallisella paperiliimalla, kun en muutakaan keksinyt. Sen pitäisi kestää, kunhan en mene korut korvissa saunaan tai uimaan.

Liimanlevitysvaiheessa pingotin pitsit nuppineuloilla, jotta liima ei pääsisi kuivuessaan käpristämään palasia. Nuppineulalla sai myös hyvin putsattua tukkoon menneitä pitsin reikiä ylimääräisestä liimasta. Levitin liiman molemmille puolille ja annoin sen kuivahtaa välissä.



Tarvikkeet: Pitsiä, korvakoukut, liimaa, suti ja nuppineuloja.
Aika: Homma sujui Aamiainen Tiffanyllä -leffan tahdissa. Korut olivat korvassa siinä vaiheessa, kun Holly pidätettiin.

Ja vielä loppuun epäselvä kuva korusta korvassa.

Ps. Viimeisin lampputuunaus huomioitiin Design*Spongessa! Jos kyseinen blogi ei ole tuttu, niin kannattaa vilkaista. Siellä on tarjolla paljon inspiraatiota ja silmäkarkkia.

Kännykala

Synttärinä syliini ui kännykala. Fisu on hollantilaisen kaverin tuotantoa, mutta kankaiden ja nauhojen jämäpaloista vastaavanlainen pussukka olisi helppo tehdä.

Keskellä yötä innostuin sommittelemaan valokuvan tämän suomalaisen blogin perusteella (kuva alla), joka puolestaan on ottanut inspiraationsa tältä valokuvaajalta.

Testasin samalla toista synttärilahjaa, joka pilkottaa toisessa kuvassa kalan suusta.

Nappeja korvaan ja rintapieleen

Sain aikaan pari rintanappia ja korvakorut edellisten projektien jämätilkuista. Pinkki kangas on samaa kuosia kuin lipasto ja pitsiä olin leikellyt paitaan. Pitsinapin tein valmiista aihiosta Sinooperista, ja pinkki on tavallinen nappi, jonka päällystin.

Alin rintanappi ei ole omaa tekoa, vaan matkamuisto Tallinnasta. Tykkään sen ristipistokuosista, ja jonkun vanhan kirjontatyön voisi hyvin muokata rintanapiksi.

Tarvikkeet: Kangastilkkuja, pitsinpala, valmis rintanappiaihio tai nappi ja hakaneula, korvakoruaihiot. Neulaa ja lankaa.

Aika: Ukkosmyrsky (televisio ja tietokone irti seinästä).

Tyynyliinasta kauppakassi

Uffilta löytyi sievä tyynyliina, jonka halusin kiepauttaa kassiksi. Inspiraatio odotteli itseään aika tasan kaksi vuotta. Kun se sitten saapui, leikkasin tyynyliinan pohjasta kaistaleet kantokahvoiksi ja leveämmän kaistaleen kassin pohjaksi. Surrautin palaset paikalleen ompelukoneella. Lisäsin vielä sivutaskun, joka jäi yli aiemmasta projektista.

Tarvikkeet: Vanha tyynyliina, sakset, nuppineulat ja ompelukone.

Aika: Sunnuntai-ilta, jonka olisi voinut ihan hyvin viettää ulkona kesän lämmössä.

Laitan vielä yhden kuvan, kun tuli niin kivoja tuolla lähimetsikössä. Pitäisi enemmänkin kuvata ulkona.

Nyt niitti!

Tulipa pitkä tauko päivityksiin. Nyt oli pakko askarrella jotain, kun edellisen postauksen pitsihärsellyskuva alkoi ärsyttää. Muutenkin viime aikojen tuotokset ovat olleet aika söpösteleviä. Nyt sitten kehiin vähän erilaista estetiikkaa tyyliin Terry Richardson.

Projektina oli viime vuoden halpistennarit yhdistettynä tämänvuotiseen niittihullaantumiseen. Mikään omaperäisin idea tämä ei ole, myönnetään. Mutta niitit nyt vaan sattuvat sopimaan mihin vaan. Eniten hommassa vei aikaa sopivien niittien metsästys. Oli vain liian isoja tai väärän värisiä tarjolla. Yritin etsiä kirppareiltakin vanhoja vöitä tai rannekkeita, josta niitit olisi voinut irroittaa pihdeillä uusiokäyttöön, mutta taisin olla liian nirso.

Visiota vastaavat niitit löytyivät lopulta verkkokauppa Hoopeestä. Toimitus oli nopea ja hinta ok - alle neljä euroa 25 kpl:n pussi. Lisäksi kauhtuneet kengännauhat vaihtuivat uusiin mustiin kolmella eurolla. Oon tyytyväinen lopputulokseen. Kengät sai taas lisää käyttöikää.

Kivannäköistä niitteilyä on tehnyt esimerkiksi Paras aika vuodesta ja lisäinspiraatiota löytyy Outsapopista.

Aina kun mä käyn suihkussa, mä käytän näitä tossuja. Hovikuvaaja otti tän.

Tarvikkeet: Tossut, tossuihin uudet nauhat, kasa niittejä ja vasara.Aika: Brasilia - Pohjois-Korea, ensimmäinen puoliaika.

PS: Sain Inkalta tunnustuksen, mikä on ensimmäinen tälle blogille ikinä. Se on yksi syy tunnustuksen julkaisuun. Lisäksi sen pisteitä nostaa se, että tunnustus on itse väsätty ja että Inkan Minä itte! -blogia voi oikeasti suositella. Muuten suhtaudun kaikkiin kiertopostauksiin vähän ennakkoluuloisesti.

Lämpökauluri vilukissalle

Neuloin viime talvena liivin ja se lojui koko vuoden käyttämättömänä kaapin pohjalla. Se käväisi myös kirpputorilla, mutta kukaan ei huolinut sitä. Vikana siinä oli rumasti rullautuvat reunat ja epäonnistuneet kädentiet (sovelsin vähän ohjeita, kun neuloin). Sinänsä helmineulepinta ja väri olivat kauniit, joten en raaskinut sitä heittää Fidalle tai UFFillekaan.

Muutaman viikon paukkupakkaset saivat kaipaamaan lisää lämmikettä, joten liivi sai muuntautua kauluriksi. Samaa lankaa oli onneksi vielä vähän tallella. Ompelin käsin liivin etureunan ja hihansuut umpeen ja homma oli valmis.

Idean voi toteuttaa myös vanhasta villapaidasta. Leikkaa vain hihat pois ja avartaa pääntietä, kunhan muistaa neuletta leikellessä huolitella reunat ompelukoneella. Esimerkiksi norjalaispaidasta tehty kauluri olisi näyttävä ja lämmin.

Lopuksi vielä kuva takaosasta. Huppukin on tarpeeksi iso, että sen saa pipon päälle, kun oikein paleltaa. Neule on aika tymäkkää, eli joku ohuempi neulos laskeutuisi paremmin. Mutta pienellä asettelulla tämänkin saa asettumaan kauniisti.

Tarvikkeet: Vanha neulepaita tai -liivi. Lankaa ja parsinneula.

Aika: Kauluri valmistui Pressiklubin aikana.

Koristetyynystä pussi läppärille

Hommasin pienen ja sievän läppärin, joka toki tarvitsi sievän suojapussukan. Kaupasta löytyy lähinnä sukelluspukuja muistuttavia malleja, joten päätin ommella pussin itse. Ensimmäisenä tuli mieleen pitsinen päällinen esimerkiksi jostain virkatusta tyynystä. Kehittelin ajatusta ja keksin tehdä pussin kirjotusta koristetyynystä.

Sopivan tyynyn etsiminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Alussa päässäni oli kuva jostain ruusukuvioisesta tyynystä, mutta rima alkoi laskea parin viikon etsinnän jälkeen. Sitten bongasin pelastusarmeijan kirpparilta kivan kukkatyynyn. Sen geometrinen kuvio sopi hyvin tähän tarkoitukseen.

Lopputulokseen olen todella tyytyväinen. Se luo kivan kontrastin - pehmeän ja pörröisen käsityön sisältä löytyy kova ja kiiltäväpintainen kone.

Näin sen tein. Ohjeet soveltuvat myös virkatun version tekoon.

1. Mittaa läppärillä sopivankokoinen pala tyynyn kirjotusta kankaasta, merkitse se nuppineuloilla. Siksakkaa alueen reunat, ettei kirjonta rispaannu. Leikkaa pala irti.

2. Kirjottu kangas tarvitsee ohuen taustakankaan. Tässä tapauksessa hyödynsin tyynyn oman mustan taustakankaan. Ompele taustakangas kirjottuun kankaaseen niin, että kirjottu pala saa taustakankaasta "kehykset". Eli laita kirjotun ja taustakankaan nurjat puolet vastakkain ja taita taustakankaasta reunat kirjotun kankaan oikealle puolelle, niin että sen siksakkaus peittyy. Tikkaa. Nyt sinulla on etukappale.

(Vetoketjun ja saumojen ompelua helpottaa, jos taustakangas on tarpeeksi suuri ja se jää kirjotun kankaan reunojen yli. Siten pystyt ompelemaan takakappaleen ja vetoketjun kiinni ohuempaan taustakankaaseen, etkä paksuun kirjontaan. Anteeksi sekava selitys. Tästä vaiheesta olisi pitänyt ottaa kuva.)

3. Mittaa läppärin avulla takakappale toppakankaasta. Muista jättää varaa saumoille ja vetoketjulle. Huolittele reunat.

4. Ompele alasauma. Eli etu- ja takakappaleen oikeat puolet vastakkain ja saumaa alareuna.

5. Kiinnitä vetoketju. Ompele samalla vetoketjun taakse kanttinauhaa, jottei vetoketju naarmuta läppärin reunoja.

6. Ei haittaa jos vetoketju ei yllä ihan kulmasta kulmaan. Ompele silloin viimeisenä sivusaumat (vetoketjun ja alasauman väli).

Tässä vielä yksityiskohtaa takakappaleesta. Musta tikattu toppakangas löytyi Eurokankaasta.

Tarvikkeet: Kirjottu tyyny, (ohut taustakangas, mikäli tyynyssä ei ole sopivaa), toppakangasta, vetoketju ja kanttinauhaa

Aika: Yksi ilta. Tässä tapauksessa homma tuli tehtyä itsenäisyyspäivän vastaanoton aikana.

Huom. Kirpparilta löytyi toinenkin kirjottu tyyny, joten voin tuunata vielä yhden pussin, jos hinnasta sovitaan ;)