Vanhemmilta vapautui pätkä Lundiaa, juuri kun koti kaipasi kirjahyllyä. Mäntypuisten hyllyjen varjossa kasvaneena kaipasin kuitenkin vähän raikkaamman näköistä ratkaisua. Päätin kuultomaalata kellertävät hyllyt valkoiseksi.
Jälkeenpäin kuulin, että kuultomaalaus on hyvä ratkaisu männylle, sillä täysin peittävä valkoinen maalipinta vaatii monta kerrosta ja tummat oksakohdat saattavat silti paistaa läpi.
Noudatin
Lundian omia maalausohjeita lukuunottamatta pintojen alkupesua. Isän lainaamalla hiomakoneella sain pinnat nopeasti käsiteltyä. Isä innostui myös rakentamaan kuivaustelineet, jotta sain maalattua samantien molemmat puolet hyllylevyistä. Ilmeisesti nikkaroimalla pääsee keski-ikäisten miesten sydämeen, sillä Tampereen päässä myös talonmies halusi avustaa hommassa. Hänkin kyhäsi telineet pihalle ja levitti muovia roiskesuojaksi.
Toinen hionta- ja maalauskierros sujui nopeasti. 0,9 litran lakkapurkki alkoi huveta ja itaruus iski. En halunnut ostaa lisää lakkaa ja vähän laiskottikin. Kasasin hyllyn ja hioin ja lakkasin vain näkyvät osat. Esimerkiksi hyllyjen alapuolet jäivät vetämättä toiseen kertaan. Saa nähdä, kostautuuko laiskuus myöhemmin, kun hyllyä haluaisi siirrellä.
Tarvikkeet: Hiekkapaperia, (hiomakone ja kuulosuojaimet), liina pölyjen poistoon, Kiva-kalustelakkaa (valkoinen, puolihimmeä), yksi isä ja avulias talonmies.
Aika: Ensimmäinen kierros: hionta koneella vei yhden illan, pintojen puhdistus ja lakkaus joka puolelta kolme iltaa. Toinen kierros: näkyvien osien hionta käsin, puhdistus ja lakkaus meni yhdessä illassa.
Ja jos joku on onnistunut välttymään Lundialta elämänsä aikana, niin lopuksi kuva hyllyistä odottamassa ensimmäistä hiontaa.