Sohvan muodonmuutos

Kuva: Ikea

Ensimmäinen itse ostamani huonekalu oli Ikean sohva. Kaikki muu sisustus opiskelijakämpässä oli peräisin omasta lapsuudenkodista tai sukulaisten lainaamaa. Kun tilille oli säästynyt tarpeeksi rahaa, tilasin Klippanin netistä ja kuljettajapojat kantoivat sen mulle viidenteen kerrokseen asti, vaikka se ei edes sisältynyt hintaan.

Siitä on kulunut nyt yli seitsemän vuotta. Pitkään uhosin tekeväni sohvalle jotain ja klikklik Bemzin sivuilla ja klikklik Prettypegsin sivuilla, ja nyt olohuoneessa on erinäköinen rötväyspaikka.

Eniten uutta ilmettä antoivat puiset Dagmar-jalat, 90 e. Tilaus tuli parissa viikossa ja Prettypegsin asiakaspalvelu toimi hyvin. Toimitus Suomeen maksoi 11 e, mutta jotenkin sähläsin tilausvaiheessa ja maksoin 29 e (toimitus muualle kuin EU:hun). Summa kuitenkin hyvitettiin nopeasti parin sähköpostin jälkeen.

Päällinen sen sijaan ei ollut sävyltään sama, mitä nettisivuilla luvattiin. Luumun sijaan tuli liilaa. Ja toimitus kesti jopa neljä viikkoa. Hintakin oli aika suolainen (230 e) Mutta tykkään chenille-kankaasta ja uskon että tätä jaksaa katsoa pitkään.

Sitä paitsi yritin päästä halvemmalla värjäämällä Ikean valkoisen päällikankaan itse. Ei onnistunut. Tuloksena oli väriliuosta tulviva pesukone ja läikikäs haiseva kangasmytty. Pesukone saatiin kuntoon, mutta 60 euron väriaineet + 30 euron päällinen päätyivät viemäriin + roskiin. Sen ruljanssin jälkeen odotetusta poikkeava sävy nykyisessä päällisessä ei paljoa haittaa.

Kalenteri tarjottimelle

Oli syy tarkistaa oma aikakäsitykseni. Edellisestä postauksesta oli kulunut puoli vuotta ja olin luvannut postata vähintään kerran kuussa. Siispä ripustin kalenterin seinälle.

Tarvikkeet: Tarjotin, joululahjaksi saatu seinäkalenteri luontokuvin (kiitos, mummi!), nipistin, sakset, liimaa, ruuvi ja meisseli.

Aika: Suhteellista. Aloitin heinäkuussa ja sain valmiiksi syyskuussa.

Ensin liimataan nipistin. Itse käytin jostain konferenssinimilapusta irroitettua, mutta pyykkipoikakin käy, jos seminaareja ei ole tiedossa. Sitten huomataan, että kaapin pohjalla on vielä sopivampi tarjotin (aluksi siis meinasin käyttää piirakkavuokaa tähän hommaan). Siivotaan liimat ja aloitetaan alusta.

Sen jälkeen leikataan kalenterin sivut tarjottimen sisälle sopiviksi. Lopuksi tarjotin lävistetään. Huomasin että se oli tässä tapauksessa paras tapa saada kalenteri seinälle. Teippi/rautalankaviritykset eivät toimineet. Reiän tekeminen onnistui siististi, kun ensin napautin vasaralla ja naulalla pienen alkureiän. Sitten vain ruuvilla ja meisselillä reikää suuremmaksi. Suojasin tarjottimen pinnan maalarinteipillä.

Lopputulos sulautuu hyvin keittiön väriympyräseinälle emalikattilan ja pannulappujen sekaan.

Tusen tack, svenskar!

Ihanat ruotsalaiset ovat ratkaiseet mun sohvadilemman. Joskus aiemmin mainostin Bemz.comia ja sen Ikea-sopivia sohvapäällysteitä. Ikinä sieltä ei tullut tilattua, sillä kangasta vaihtamalla ei olisi päässyt eroon Klippanin metalliputkisohvanjalkarumiluksista.

Mutta nyt! Prettypegs! Ikean sohviin ja sänkyihin sopivat ja kauniit vaihtojalat.

Oon koko illan selaillut Bemziä ja Prettypegsiä ja etsinyt sopivia yhdistelmiä. Tässä tulos:

Tällä hetkellä mieluisin yhdistelmä on metalli-mustat Estelle-jalat (167 euroa) yhdistettynä oliivinvihreään päälliseen (209 euroa). Toisaalta tummanharmaassa kankaassa ois kiva tekstuuri (219 euroa). Sen kanssa mintunvihreät Siri-jalat (105 euroa) olisi jees, tai sitten simppelit Dagmar-tiikkijalat (95 euroa).

Parhaimmillaan jalkojen ja kankaan uusimisen hinnalla saisi jo kaksi uutta Ikea-sohvaa. Mutku. Neuvottelut kanssaeläjän kanssa alkavat.

LP-lahjat

Arvoitus: Mitä yllä olevassa kuvassa näkyy?

a) Tosi tumma ja epämuodostunut munakoiso

b) Musta aurinko nousee ja vetinen asvaltti kiiltää

c) Pikkusiskon joululahjat

Älkää kertoko kenellekään, mutta vastaus on c. Paljastan lahjat nyt etukäteen, sillä joku voi kaivata vinkkejä pukinkonttia varten.

Etualalla on jokaisen tuunausbloggarin pakollinen työnäyte: LP-levykulho. Muiden teoksia voi bongata täältä, täältä tai täältä.

Tarvikkeet: Lp-levy, uuninkestävä pyöreä kulho, patalaput ja lasipurkki (riippuen tekniikasta).

1. Kuumenna uuni 100 asteeseen.

2. Aseta kulho oikeinpäin ja levy sen päälle. Laita lasipurkki keskelle painoksi.

TAI

2. Aseta kulho ylösalaisin ja levy sen päälle.

3. Asetelma uuniin noin viideksi minuutiksi. Avaa ikkuna, sillä paistos voi kärytä.

4. Ota pois, kun levy on painunut alas tai reunat ovat lerpahtaneet.

5. Muotoile heti patalappujen avulla. Ole nopea. Levy jäähtyy nopeasti.

Itse käytin sekatekniikkaa. Aloitin ylemmän kuvan mukaisesti, mutta levy painui vinoon, joten käänsin kulhon nurin. Sitten kun reunat olivat pehmenneet, laitoin levyn kulhon sisään ja jatkoin pehmittämistä.

Säätämisestä huolimatta lopputulos on kiva. Sen kanssa käärin lahjapakettiin lp-kellon.

Tarvikkeet (kello): Lp-levy kirpparilta ja kellokoneisto Sinooperista.

Aika: Ei tietoa, kellosta puuttuu patterit.

Kehysongelma

Kannoin kolhiintuneen taulun kirpparilta kotiin. Olin joskus etsinyt kivoja kehyksiä aiempaan projektiin ja nyt piti ottaa talteen kun halvalla (8e) sai.

Ensin irroitin naarmuuntuneen painokuvan ja lisäsin pienet naulat ja siiman, jolla ripustaminen onnistuu. Sitten entisöin lohkeamat kehyksissä mustalla tussilla ja kullanvärisellä geelikynällä. Ammattimaista restaurointia siis.
Sitten tuli pulma. Mitä näillä kehyksillä voi tehdä? Ensimmäinen ajatus: Keräsin vanhanaikaisia postikortteja sen sisään. Lopputulos oli ihan ok, mutta näytti jotenkin pöljältä muuten tyhjällä seinällä. Joten kehys kortteineen oli seinällä vain kuvanoton ajan.
Tällä hetkellä kehys reunustaa olohuoneen kynttilöitä. Se ei varmaankaan ole lopullinen sijoituspaikka, mutta tarvitseeko sellaista heti päättää. Toisaalta on hauska, että kotona pyörii irrallinen koriste, jonka voi laittaa kehystämään milloin mitäkin: kynttilöitä, kukkia tai vaikka maisteristodistusta. Vastaanotan ajatuksia.
Tarvikkeet: Vanha taulu, vasara ja ripustustarvikkeet.
Aika: Puolisen tuntia.

Verhon painaminen perunoilla ja porkkanoilla

Tässä projektissa piti luovia ja improvisoida. Onneksi lopputulema oli se mitä halusinkin - värikkäät keittiön verhot.

Halusin sinne nimenomaan laskosverhot, sillä ne antavat ikkunan ympärille enemmän tilan tuntua. Harkitsin aluksi verhojen ompelua itse esimerkiksi Marimekon kankaasta, sillä kaipasin verhoihin kivaa kuosia. En nimittäin löytänyt valmiina sellaisia laskosverhoja, joissa olisi ollut kaunis printti. (Ohjeita ompeluun antaa muun muassa Eurokangas.)

Laskin, että pääsen kuitenkin helpommalla ja halvemmalla, jos ostan valmiin valkoisen laskosverhon, johon painan kangasväreillä kuviota. Tilasin verhon lopulta Hobby Hallista. Kangasvärit ostin Sinooperista.

Kuva: Hobby Hall

Aloitin homman luonnostelemalla maalattavan kuvion paperille. Sitten lähdin sudilla maalaamaan sinisiä pikkuympyröitä. Ongelma oli, etten enää muistanut kuinka väri käyttäytyy kankaalla. Pensselillä on todella vaikea saada aikaiseksi tasaista pintaa ja siistejä reunoja. Kun viiden pienen ympyrän tekemisessä oli kulunut yhteensä 10 minuuttia, totesin että olisi viisasta vaihtaa taktiikkaa ja suuntasin keittiöön.

Kaiversin porkkanasta leiman ja lähdin painamaan. Homma sujui paljon paremmin ja nopeammin, paitsi että kuviosta ei muodostunutkaan sellaista kuten olin luonnostellut, vaan vääntyi vinoon. Päätin improvisoida. Pikkuympyröistä piirtyikin helminauha. Sitten kaiversin perunasta pari uutta leimasinta loppuja värejä varten.

Yllä näkyy pieni vilaus alkuperäistä suunnitelmaa. Parhaiten värin sai levitettyä leimasimeen niin, että kaatoi hieman väriä muoviselle alustalle ja sitten kastoi porkkanan tai perunan siihen ja pyyhki ylimääräiset värit pois. Maalarinteipillä sai suojattua aiemmin painetut kohdat toisilta väreiltä. Lopuksi viimeistelin pienen sudin avulla kolot. Kangasvärit kiinnitettiin silittämällä, jonka jälkeen ripustin verhon paikalleen.

Tarvikkeet: Laskosverho, kangasväriä, maalarinteippiä, pensseli, sopiva valikoima juureksia ja terävä veitsi kaivertamiseen.

Aika: Kolme iltaa eli Minun Afrikkani, Kaksi kulkuria (paras Ohukainen ja Paksukainen -leffa ikinä), yksi LSD-dokumentti ja Best of Blondie.

Valoa pimeyteen

Juhlat tulossa. Tarvitaan tunnelmavalaistus eli led-valoköynnös ja värikkäitä pieniä paperivuokia. Eikä syty palamaan, kun ledi ei kuumene. Tuskin tarvitsee tarkempia selityksiä.

Tarvikkeet: Led-valot ja karamellivuokia.

Aika: 5 min.

Ja loppuun juhlakuva monista värikkäistä valonlähteistä.

Eine lüstige Lampe

Tällä kertaa hyökkäsin askarteluvimmani kanssa pikkusiskon uuteen kämppään. Keittiöön oli ripustettu vanhempien vintiltä löydetty lamppu. Puhtaanvalkoinen kupu kaipasi väriä pintaan. Sinooperista löytyi juuri oikeansävyistä kontaktimuovia ja visio oli valmis: violetteja palloja.

Erikokoisten pullonkorkkien avulla ympyrät oli helppo piirtää muovin taa. Sitten vain ctrl+x ja ctrl+v eli leikkaus ja liimaus.

Tarvikkeet: Lamppukupu, värillistä kontaktimuovia ja sakset.

Aika: Kuulumisten vaihto siskon kanssa.

Ja vielä kuva koko värikkäästä keittiöstä. Ihanat verhot ovat Marimekkoa ja kalusteet edellisen asukkaan jäämistöä.

Pikkusievä pitsilamppu

Jos tuunaamista jaoteltaisiin alalajeihin, pitsillä koristelu olisi yksi yleisimmistä tyylisuunnista. Se on helppoa ja söpönnäköistä. Nyt pitsikuorrutuksen kohteeksi osui lampunvarjostin. Lopputulos on mun makuun ehkä hieman liian pikkusievä, mutta kyllä se istuu ihan hyvin sekalaisella tyylillä kalustettuun kämppään, jossa ei muuten mitään romanttisia sisustushörhellyksiä ole.

Kasasin lampun kirpparilta löytyneestä lampunjalasta, uudesta lampunvarjostimesta ja vanhasta pitsistä. Niinikään kirppareilta kerätystä pitsikokoelmasta tätä varten poimiutui brysselinpitsiliina. Se oli sopivan ohutta ja tarpeeksi iso, ettei lamppuun tarvinnut yhdistellä erilaisia pitsejä. Sitä saattoi leikellä sopivia paloja varjostimen ympäri ja liittää ne toisiinsa niin, että pitsi näyttää kuitenkin yhtenäiseltä. Vähän samaan tyyliin brysselinpitsiä tehdään alun perinkin.

Leikkelyn jälkeen nuppineulasin palaset varjostimen ympärille. Varjostimen päälle olin jättänyt kaupan suojamuovin, ettei sen kangas menisi pilalle tärkätessä. Pitsin kovettamista varten sudin siihen vesi-sokeri-seosta.

Kuivumisen jälkeen oli ompelun aika. Periaatteessa pitsin olisi voinut ommella ilmankin tärkkäystä, mutta halusin pitsin ulottuvan varjostimen alareunan yli, eikä suureen visiooni sopinut löysänä roikkuva reunus. Lisäksi tärkkäyksen ansiosta pitsiä ei tarvinnut ommella joka kohdasta, vaan muutama pisto per pala riitti.

Tässä projektissa inspiroi Anna-Katriina Tillin ja Mari Relanderin suunnittelema Anemone-lamppu.

Kuva: Selki-Asema.fi

Tarvikkeet: Kankainen lampunvarjostin, pitsiä, nuppineuloja, tärkkiä (esim. sokerivettä) ja suti sekä neula ja lankaa.

Aika: Yksi hiljainen ilta.

Pikkulaatikon päällystys

Nappasin Pelastusarmeijan kirpparilta halvan ja ruman pahvisen pikkulaatikon. Aikoinaan se on varmasti ollut ihan tyylikäs säilytysratkaisu Aquan ja Los Del Rion cd-levyille, mutta nyt sen tunkkaisen keltainen väri särki silmiä. Kokonsa puolesta laatikko on kuitenkin just passeli kaikenlaisille piuhoille ja muistikortinlukijoille, joita työpöytä pursuaa.

Päädyin kuorruttamaan boksin vanhalla tapetilla. Se on samasta paikasta peräisin, mistä aiemmin tekemäni ilmoitustaulunkin tapetti, eli vintiltä. Hintaa tuunaukselle tuli siis vain laatikon 1,50 euron verran.

Tarvikkeet: Pahvinen laatikko, saman voi tehdä vaikka lehtikoteloille. Tyyliin sopivaa tapettia, kontaktimuovia tai hyllypaperia. Sakset ja liimaa sekä viivotin ilmakuplien poistoon.

Aika: Puolisen tuntia.

Pehmeä metallipääty

Pari kuukautta sitten suunnittelin sängynpäätyä. Nyt sain sen vihdoin tehtyä. Ideana oli siis yhdistää pehmeä nojailupääty ja koristeellinen metallipäätykuvio.

Jos tarkkoja ollaan, niin tämä ei oikeastaan ollut tuunausta, sillä tarvikkeista vain takalevy oli jotain vanhaa. Vaahtomuovin ja kankaan ostin uutena, mikä nosti vähän projektin hintaa. Oikean kokoiseksi leikattu vaahtomuovipala 110x160x4 cm maksoi n. 50 e Tampereen vaahtomuovista. Sopivaa pellavakangastakaan ei löytynyt palalaatikoista, niinkuin toivoin, joten jouduin maksamaan 30 e kankaasta.

Halvemmalla olisi päässyt, jos olisi löytynyt joku hyvin palvellut petauspatja ja vaikka vanhat verhot, jolla päädyn olisi voinut päällystää.

Homma ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä niittauslaite ei suostunut yhteistyöhön takalevyn kanssa. Lopulta sain kankaan pingotettua levyyn jeesusteipillä. Ei mikään nätti viritelmä, mutta kunhan pysyy edes jotenkuten.

Projektin hitain osuus oli kuvion teippaaminen kankaaseen. Perfektionistina mittasin kuvion millilleen ja teippien asettelu venyvään pellavaan venytti pinnaa aika kireälle. Samalla luovuin suunnittelemistani koukerokuvioista ja päätin tehdä simppelin kuvion, joka varmasti onnistuu.

Kun teippaukset olivat vihdoin paikallaan, värin levittäminen oli helppoa. Parhaiten se sujui vaahtomuovipalalla ja joitain yksityiskohtia viimeistelin sudilla.

Aluksi ajattelin painaa kuvion mustalla värillä, mutta muutin mieleni. Kokonaisuudesta olisi tullut liian raskas ja hallitseva vaaleaa tapettia vasten.

Tarvikkeet: Takalevy, vaahtomuovia, kangasta, eristysteippiä kiinnitykseen, pakkaus- tai maalarinteippiä kankaanpainamiseen, mittanauha, peittävää kangasväriä, pala vaahtomuovia värin levittämiseen ja suti viimeistelyyn.

Aika: Yksi ilta. Taustalla I´m not there ja King Kong.

Ps. Ensimmäisen kuvan oikeassa reunassa pilkottaa toteutumaton projekti. Kirpparilta löytynyt lapunjalka tarvitsee varjostimen, jota ajattelin koristella niinikään kirpparilta löytyneillä pitseillä. Sopivaa varjostinta ei vain ole löytynyt.

Kehystetty ilmoitustaulu

Tällä kertaa Onnela-tyylinen sisustustaulu sai muotoutua kirjavan retroksi ilmoitustauluksi.

Työpöydän vastainen seinä on pitkään kaivannut jotain kantaakseen. Päätin, että tyhjän seinän täyttää ilmoitustaulu. Tiesin, että haluan sille koristeelliset kehykset ja kuikuilin aina kirppareilla tauluja sillä silmällä. Turhaan. Lopulta bongasin KodinYkkösen alekorista sisustustaulun. Aluksi suunnitelmana oli spreijata mustat kehykset kultaisiksi, hopeisiksi tai valkoisiksi ja päällystää ilmoitustaulu pellavalla. Hetken ajatusta hauduteltuani päädyin siihen, että vaalea kangas vaaleilla kehyksillä vaaleaa seinää vasten näyttäisi... No, ei yhtään miltään.

Väriä löytyi talon vintiltä, jonne on säilötty vanhaa tapettia. Törmäsin tapettirulliin jo viime kesänä ja olen siitä lähtien pyöritellyt päässäni, mihin sitä voisi käyttää. Projektin vaikein osa oli löytää tarpeeksi iso korkkitaulu, mutta lopulta Infosta tärppäsi. Kun kaikki tykötarpeet olivat kasassa, niin itse askartelu oli nopea homma.

Ilmoitustaulun omat kehykset irtosivat pihdeillä ja raa'alla voimalla. Pienen sahailun jälkeen taulu oli sopivan kokoinen ja kääräisin sen tapettiin. Nitojalla reunat takaa kiinni, sujautus kehyksiin ja komeus oli valmis seinälle.



Tarvikkeet: Kehykset, korkkitaulu, vanhaa tapettia (kangaskin käy), saha, nitoja ja pihdit.

Aika: Kädenkäänne.

Nyt enää mietityttää, olisiko valkoinen kehys sittenkin parempi. Ja mitä teen itse sisustustaululle, kun vein siltä kehykset?

Laput seinälle

Vaikka nykyisessä kämpässä on viihtynyt jo puoli vuotta, seinät huutavat vielä tyhjyyttään. Paljaalle keittiön seinälle bongasin kivan idean belgialaisesta blogista, jossa inspiraatio oli puolestaan löydetty sattumoisin suomalaiselta tekstiilitaiteilijalta Anu Tuomiselta. Oma pannulappukokoelma sai hyvän alun Fidan kirppikseltä.

Oma seinä näyttää vielä

vaatimattomalta verrattuna alkuperäiseen inspiraatioon,

mutta eivätköhän laput siitä lisäänny. Pääasia on, että älyttömästi keskelle seinää asennettu pistorasia (joka ei edes toimi) häipyy taustalle.

Samantapainen lappujen ja liinojen "destash" oli tapetilla myös Outsapopissa.