Nauhaa, joulunauhaa

Taas ryöväsin Marimekolta. Bongasin myymälässä ihanan joulunauhan. Hintaa sillä oli melkein 30 euroa. Se oli selvä haaste tehdä itse samanlainen, mutta murto-osalla hinnasta.

Kuva: Marimekko

Päätin heti säästää hermoja ja ostaa valmista nauhaa. Kotona tilkkupussissa olisi ollut sopivia kankaita, joista olisi voinut ommella nauhan, mutta ei nyt ihan kaikkea tarvi itse.

Samettinauha sopii tarkoitukseen hyvin. Se on juhlavaa ja tarpeeksi paksua, jotta helmet pysyvät paikoillaan ilman solmuja. Sitä löytyi Koskikeskuksen Merletosta. Kaksi metriä maksoi alle kolme euroa. Myös aaltoileva koristenauha toimisi hyvin.

Puuhelmet nappasin vanhasta helminauhasta, jota en ole käyttänyt moneen vuoteen. Ostin lisäksi Tiimarista yhteensä kolmella eurolla lisää helmiä. Hintaa projektille tuli yhteensä alle kuusi euroa.

Jotta homma ei olisi ollut liian helppoa, maalasin värittömät tiimarihelmet peiteväreillä. Siihen sitten tuhraantui puoli iltaa, mutta tulipa näperrettyä. Helmistä piti ensin hioa lakkaa pois ja sitten sutia pari-kolme kerrosta väriä. Apuna oli tulitikku. Tulitikku oli myös hyvä apuväline nauhan pujottamisessa.

Valmiin nauhan kieputin sypressin ympärille. Sen kummempaa joulupuuta ei tänä vuonna kotiin hommata. Sypressi ei roskaa ja se kestää kuusta kauemmin, kunhan muistaa kostuttaa. Se myös levittää hyvää tuoksua tuossa keittiön pöydällä.

Tarvikkeet: Puuhelmiä ja nauhaa. Mikäli maalailee, niin hiekkapaperia, peite- tai akryyliväriä ja suti.

Aika: Pähkinänsärkijä. Parasta joulutunnelmointimusiikkia. Pari tylsempää sceneä skippasin, mutta maalailu vei muuten koko baletin verran aikaa.

Lautasliinakuusenkoristejoulukortit

Joulu on ihmeiden aikaa. Askartelin joulukortit itse ja sain jopa lähetettyä ne ajoissa. Jaan kanssanne tämän ihmeen, vaikka onkin hieman myöhäistä askarrella kortteja. Samalla ajatuksella voi tehdä vaikka pakettikortteja.

Idean kähvelsin Marimekolta. Sen vinkki joulukorttien tekoon on liimata kartongille kangasta. Muokkasin ajatusta niin, että vaihdoin kankaan halvempaan materiaaliin ja jalostin kortin kuusenkoristeeksi.

Marimekon versio löytyy täältä tai videona täältä. Omat ohjeet kuvallisessa muodossa, kas näin.

Tarvikkeet: Kartonkia, servettejä, liimaa, sakset, suti, neula (tai rei'itin) ja ripustuslankaa. Itse käytin punaista villalankaa, jonka kiharuuden salaisuus on se, että lanka on purettu vuosia sitten kesken jääneestä neulomisprojektista.

Aika: 12 korttia vei puolitoista tuntia.

(Alkuperäinen ajatus oli päällystää kortit decoupage-liimalakalla. Tarkoitus oli, että niin korteista olisi tullut enemmän koristemaisia ja kestävämpiä. Servettiä ei kuitenkaan saanut sillä aineella siististi kiinni kartonkiin. Tuli ryppyistä ja kortit käpristyivät.)

LP-lahjat

Arvoitus: Mitä yllä olevassa kuvassa näkyy?

a) Tosi tumma ja epämuodostunut munakoiso

b) Musta aurinko nousee ja vetinen asvaltti kiiltää

c) Pikkusiskon joululahjat

Älkää kertoko kenellekään, mutta vastaus on c. Paljastan lahjat nyt etukäteen, sillä joku voi kaivata vinkkejä pukinkonttia varten.

Etualalla on jokaisen tuunausbloggarin pakollinen työnäyte: LP-levykulho. Muiden teoksia voi bongata täältä, täältä tai täältä.

Tarvikkeet: Lp-levy, uuninkestävä pyöreä kulho, patalaput ja lasipurkki (riippuen tekniikasta).

1. Kuumenna uuni 100 asteeseen.

2. Aseta kulho oikeinpäin ja levy sen päälle. Laita lasipurkki keskelle painoksi.

TAI

2. Aseta kulho ylösalaisin ja levy sen päälle.

3. Asetelma uuniin noin viideksi minuutiksi. Avaa ikkuna, sillä paistos voi kärytä.

4. Ota pois, kun levy on painunut alas tai reunat ovat lerpahtaneet.

5. Muotoile heti patalappujen avulla. Ole nopea. Levy jäähtyy nopeasti.

Itse käytin sekatekniikkaa. Aloitin ylemmän kuvan mukaisesti, mutta levy painui vinoon, joten käänsin kulhon nurin. Sitten kun reunat olivat pehmenneet, laitoin levyn kulhon sisään ja jatkoin pehmittämistä.

Säätämisestä huolimatta lopputulos on kiva. Sen kanssa käärin lahjapakettiin lp-kellon.

Tarvikkeet (kello): Lp-levy kirpparilta ja kellokoneisto Sinooperista.

Aika: Ei tietoa, kellosta puuttuu patterit.

Kehysongelma

Kannoin kolhiintuneen taulun kirpparilta kotiin. Olin joskus etsinyt kivoja kehyksiä aiempaan projektiin ja nyt piti ottaa talteen kun halvalla (8e) sai.

Ensin irroitin naarmuuntuneen painokuvan ja lisäsin pienet naulat ja siiman, jolla ripustaminen onnistuu. Sitten entisöin lohkeamat kehyksissä mustalla tussilla ja kullanvärisellä geelikynällä. Ammattimaista restaurointia siis.
Sitten tuli pulma. Mitä näillä kehyksillä voi tehdä? Ensimmäinen ajatus: Keräsin vanhanaikaisia postikortteja sen sisään. Lopputulos oli ihan ok, mutta näytti jotenkin pöljältä muuten tyhjällä seinällä. Joten kehys kortteineen oli seinällä vain kuvanoton ajan.
Tällä hetkellä kehys reunustaa olohuoneen kynttilöitä. Se ei varmaankaan ole lopullinen sijoituspaikka, mutta tarvitseeko sellaista heti päättää. Toisaalta on hauska, että kotona pyörii irrallinen koriste, jonka voi laittaa kehystämään milloin mitäkin: kynttilöitä, kukkia tai vaikka maisteristodistusta. Vastaanotan ajatuksia.
Tarvikkeet: Vanha taulu, vasara ja ripustustarvikkeet.
Aika: Puolisen tuntia.

Rusetti roikkumaan

Arjesta juhlaa asusteiden avulla! Romanttiset rusetit täydentävät tyttömäisen tyylin! Piristä pukeutumistasi pienillä yksityiskohdilla! Ylellinen silkki ja pehmeä sametti herättävät naisellisuutesi! Pikkujoulukausi lähestyy!

Joka tapauksessa tässä ois rusetti, joka roikkuu kaulassa. Helppo tehdä ja ihan hauskan näköinen.

Eli rusetit haalin Kontista yhteensä kahdella eurolla ja ketjut sain Seppälän alekorista. Olin jo ehtinyt ostaa Sinooperista tätä varten kaksi askarteluun tarkoitettua koruketjua à 5,50 e, mutta heti perään Seppälässä törmäsin kamerakoruihin, 2 euroa kappale. Onneksi kalliit vikaostokset sai palautettua Sinooperiin.

Irroitin ketjut muovisista kameroista ja ompelin ne rusetteihin, joista olin napsaissut kuminauhat pois. Yleensä saan väännettyä korujen metallilenkkejä auki ja taas kiinni ihan tavallisten saksien avulla. Harvoin on ollut niin tiukassa, että on pitänyt turvautua pihteihin ja vielä harvemmin kyseessä on ollut niin pikkutarkkaa hommaa että olisi pitänyt harkita erityisten korupihtien hankkimista.

Tarvikkeet: Rusetti, kaulaketju, sakset, neulaa ja lankaa.

Aika: Frendit = 2 x rusetti.

Ps. Nyt käsissäni on kaksi pinkkiä ja muovista kameralaattaa. Ajattelin tehdä niistä heijastimet, mutta ideoita otetaan vastaan.

Verhon painaminen perunoilla ja porkkanoilla

Tässä projektissa piti luovia ja improvisoida. Onneksi lopputulema oli se mitä halusinkin - värikkäät keittiön verhot.

Halusin sinne nimenomaan laskosverhot, sillä ne antavat ikkunan ympärille enemmän tilan tuntua. Harkitsin aluksi verhojen ompelua itse esimerkiksi Marimekon kankaasta, sillä kaipasin verhoihin kivaa kuosia. En nimittäin löytänyt valmiina sellaisia laskosverhoja, joissa olisi ollut kaunis printti. (Ohjeita ompeluun antaa muun muassa Eurokangas.)

Laskin, että pääsen kuitenkin helpommalla ja halvemmalla, jos ostan valmiin valkoisen laskosverhon, johon painan kangasväreillä kuviota. Tilasin verhon lopulta Hobby Hallista. Kangasvärit ostin Sinooperista.

Kuva: Hobby Hall

Aloitin homman luonnostelemalla maalattavan kuvion paperille. Sitten lähdin sudilla maalaamaan sinisiä pikkuympyröitä. Ongelma oli, etten enää muistanut kuinka väri käyttäytyy kankaalla. Pensselillä on todella vaikea saada aikaiseksi tasaista pintaa ja siistejä reunoja. Kun viiden pienen ympyrän tekemisessä oli kulunut yhteensä 10 minuuttia, totesin että olisi viisasta vaihtaa taktiikkaa ja suuntasin keittiöön.

Kaiversin porkkanasta leiman ja lähdin painamaan. Homma sujui paljon paremmin ja nopeammin, paitsi että kuviosta ei muodostunutkaan sellaista kuten olin luonnostellut, vaan vääntyi vinoon. Päätin improvisoida. Pikkuympyröistä piirtyikin helminauha. Sitten kaiversin perunasta pari uutta leimasinta loppuja värejä varten.

Yllä näkyy pieni vilaus alkuperäistä suunnitelmaa. Parhaiten värin sai levitettyä leimasimeen niin, että kaatoi hieman väriä muoviselle alustalle ja sitten kastoi porkkanan tai perunan siihen ja pyyhki ylimääräiset värit pois. Maalarinteipillä sai suojattua aiemmin painetut kohdat toisilta väreiltä. Lopuksi viimeistelin pienen sudin avulla kolot. Kangasvärit kiinnitettiin silittämällä, jonka jälkeen ripustin verhon paikalleen.

Tarvikkeet: Laskosverho, kangasväriä, maalarinteippiä, pensseli, sopiva valikoima juureksia ja terävä veitsi kaivertamiseen.

Aika: Kolme iltaa eli Minun Afrikkani, Kaksi kulkuria (paras Ohukainen ja Paksukainen -leffa ikinä), yksi LSD-dokumentti ja Best of Blondie.

Valoa pimeyteen

Juhlat tulossa. Tarvitaan tunnelmavalaistus eli led-valoköynnös ja värikkäitä pieniä paperivuokia. Eikä syty palamaan, kun ledi ei kuumene. Tuskin tarvitsee tarkempia selityksiä.

Tarvikkeet: Led-valot ja karamellivuokia.

Aika: 5 min.

Ja loppuun juhlakuva monista värikkäistä valonlähteistä.

Pitsiä korvaan

Ja jälleen pitsiä. Tällä kertaa korvakorumuodossa. Mutta eikö olekin ihanat?



Pitsi on kirpparilta ja korviksen koukut vanhoista koruista, joita viimeksi on tullut käytettyä ainejärjestön vuosijuhlissa vuonna 2005. En halunnut laittaa pitsiä roikkumaan ilman mitään tärkkäystä tai suojaa. Päädyin sutimaan palaset tavallisella paperiliimalla, kun en muutakaan keksinyt. Sen pitäisi kestää, kunhan en mene korut korvissa saunaan tai uimaan.

Liimanlevitysvaiheessa pingotin pitsit nuppineuloilla, jotta liima ei pääsisi kuivuessaan käpristämään palasia. Nuppineulalla sai myös hyvin putsattua tukkoon menneitä pitsin reikiä ylimääräisestä liimasta. Levitin liiman molemmille puolille ja annoin sen kuivahtaa välissä.



Tarvikkeet: Pitsiä, korvakoukut, liimaa, suti ja nuppineuloja.
Aika: Homma sujui Aamiainen Tiffanyllä -leffan tahdissa. Korut olivat korvassa siinä vaiheessa, kun Holly pidätettiin.

Ja vielä loppuun epäselvä kuva korusta korvassa.

Ps. Viimeisin lampputuunaus huomioitiin Design*Spongessa! Jos kyseinen blogi ei ole tuttu, niin kannattaa vilkaista. Siellä on tarjolla paljon inspiraatiota ja silmäkarkkia.

Kännykala

Synttärinä syliini ui kännykala. Fisu on hollantilaisen kaverin tuotantoa, mutta kankaiden ja nauhojen jämäpaloista vastaavanlainen pussukka olisi helppo tehdä.

Keskellä yötä innostuin sommittelemaan valokuvan tämän suomalaisen blogin perusteella (kuva alla), joka puolestaan on ottanut inspiraationsa tältä valokuvaajalta.

Testasin samalla toista synttärilahjaa, joka pilkottaa toisessa kuvassa kalan suusta.

Nappeja korvaan ja rintapieleen

Sain aikaan pari rintanappia ja korvakorut edellisten projektien jämätilkuista. Pinkki kangas on samaa kuosia kuin lipasto ja pitsiä olin leikellyt paitaan. Pitsinapin tein valmiista aihiosta Sinooperista, ja pinkki on tavallinen nappi, jonka päällystin.

Alin rintanappi ei ole omaa tekoa, vaan matkamuisto Tallinnasta. Tykkään sen ristipistokuosista, ja jonkun vanhan kirjontatyön voisi hyvin muokata rintanapiksi.

Tarvikkeet: Kangastilkkuja, pitsinpala, valmis rintanappiaihio tai nappi ja hakaneula, korvakoruaihiot. Neulaa ja lankaa.

Aika: Ukkosmyrsky (televisio ja tietokone irti seinästä).

Eine lüstige Lampe

Tällä kertaa hyökkäsin askarteluvimmani kanssa pikkusiskon uuteen kämppään. Keittiöön oli ripustettu vanhempien vintiltä löydetty lamppu. Puhtaanvalkoinen kupu kaipasi väriä pintaan. Sinooperista löytyi juuri oikeansävyistä kontaktimuovia ja visio oli valmis: violetteja palloja.

Erikokoisten pullonkorkkien avulla ympyrät oli helppo piirtää muovin taa. Sitten vain ctrl+x ja ctrl+v eli leikkaus ja liimaus.

Tarvikkeet: Lamppukupu, värillistä kontaktimuovia ja sakset.

Aika: Kuulumisten vaihto siskon kanssa.

Ja vielä kuva koko värikkäästä keittiöstä. Ihanat verhot ovat Marimekkoa ja kalusteet edellisen asukkaan jäämistöä.