Vekkihameen lyhennys

"Se näyttää parkkipirkon uniformulta." Neljän euron kirpparilöytöni keräsi heti kohteliaisuuksia kanssaeläjältä.

Onneksi uutisissa kerrottiin, että lappuliisojen puvut vaihtuvat tummansinisiksi. Saatoin aloittaa ompelun. Ensin mittasin sopivan helmanpituuden (48 cm), jonka jälkeen helma leikattiin ja päärme ommeltiin.

Vaikeuksia kohtasin, kun yritin kikkailla. Tarkoitus oli virittää niksipirkkahenkeen vanhoista sukkahousuista resori hameen vyötärölle. Idea syntyi, kun mallailin keskeneräistä hametta ja yritin mustien pitkiksien kanssa demonstroida, miltä resorivyötärö näyttäisi. Kaapissa on aivan liian monet puolikuntoiset semireikäiset paksut mustat sukkikset ja leggingsit. Riemastuin että nyt ne saavat uuden elämän.

Ei. Eivät saaneet. Venyneen reisiosan yhdistäminen kapeaan nilkkaosaan ei vaan onnistu/näytä järkevältä. Tässä myttykuva todisteeksi.

Eli nöyränä tyttönä Eurokankaaseen ja yrittämään uudelleen ihan oikean resorikankaan kanssa. Ja se sujui. Laskiaispullan vaaniessa taustalla.

Tarvikkeet: Vekkihame, ompelukone, sakset ja resoria.

Aika: Pari tuntia, jos laskee mukaan sukkahoususähläyksen.

Vintagemekon venytys

Kuva: Atelieri O. Haapala. Sisko vasemmalla, kyseinen vintagemekko ja minä oikealla.

Jos ikinä käytte Reykjavikissa, niin etsikää Laugavegurin varrelta Rokk og rosir -secondhandliike. Itse osuin sinne eräänä upeana ale-päivänä, jolloin itselleen sai haalia 7 tuotetta 7000 kruunulla (noin 42 euroa). Rekeistä löysin tummansinisen satiiniunelman 50-luvulta.

Mutta voi! Sovituskopissa sain todeta, että iltapuku oli ommeltu ampiaisvyötäröiselle korsetinkäyttäjälle. Mekko oli kuitenkin liian kaunis jätettäväksi maailman pohjoisimpaan pääkaupunkiin. Päätin ostaa kun halvalla sai ja fiksata pukua itse.

Vyötärö kaipasi viittä senttiä lisää. Mittasin tarkkaan, minkäkokoisen palan tarvitsen ja leikkasin kaavan paperista. Onneksi helmanpäärmeissä oli tarpeeksi kangasta ja sain sieltä sopivan suikaleen. Ratkoin sivusaumasta vetoketjun toiselta puolelta irti ja ompelin lisäsuikaleen paikoilleen. Sitä ennen olin ommellut suikaleeseen pari koristelaskosta, jotta se sulautuisi paremmin rinnan alapuolella kiertävään laskososaan.

Lopputulos olisi ehkä ollut kauniimpi, jos olisin jaksanut ommella lisäsuikaleet molempiin sivusaumoihin. Silloin vetoketju ei kulkisi niin vinoon. Toisaalta se olisi tarkoittanut lisäsaumoja vähän joka puolelle. Päätin että yksi lisäsauma on pienempi paha. Lisäksi kankaan tumma väri piilottaa korjausompeleen armeliaasti (paitsi kun sitä on valaisemassa julma loisteputkilamppu blogikuvausta varten.)

Pyyhkeestä essu

Tapahtui 1,5 vuotta sitten:

Tuparilahjaksi tuli tyylikäs keittiöpyyhe. Se oli hieno pyyhe, mutta tarvitsin essun. Siispä

kanttinauhaa strategisiin paikkoihin.

Essu ei päätynyt pullanleivontaan, vaan

työväenopiston metalligrafiikkakurssille. Se on saanut suojata vaatteita jo kaksi syksyä ja kaksi kevättä, kun olen kaivertanut ja syövyttänyt kuparilaattoja. Essu näyttää kuvissa yllättävän puhtaalta. Oikeasti se on täynnä öljyväri- ja rautahappojäämiä.

Tarvikkeet: Keittiöpyyhe, leveää kanttinauhaa, neula, lankaa ja sakset.

Aika: Pikku hetki.

Ps: Kurssin t

uloksia on nähtävillä ensi viikonloppuna Taidesuunnistuksessa. Tampereen kohteet löytyvät täältä. Meidän ryhmämme (Kohde 39) teemana oli Pentti Kaskipuro.

Käsivarsikkaat

Blogi herää talviunilta. Täysin horroksissa en ole ollut. Sain aikaiseksi ainakin käsivarsikkaat, käsikkäät, hihakkeet, käsivarsistimet, mitkä ne nyt on. Vähän niinkuin säärystimet, mutta käsiin.

Toimivat hyvin, kun pakkanen on kestänyt noin kuukauden putkeen ja on kyllästynyt vuorottelemaan kahden vaatekaapissa olevan villapaidan välillä. Lyhythihaisemman paidan kaveriksi käsiin villalämmikkeet ja talvitakki päälle, niin tarkenee.

Sellaiset syntyvät simppelisti. Löysin vanhat kutimet, joissa oli noin metri resorineuletta. Se oli keskeneräinen villakaulahuivi, jota kudoin vielä parikymmentä senttiä lisää.

1. Leikkasin sen keskeltä kahtia. Sitä ennen piti siksakata reunat molemmin puolin, ettei neule purkautuisi.

2. Taitoin palaset pituussuunnan mukaisesti ja ompelin reunan kiinni.

3. Putkilon siksak-päähän tein taitoksen, ettei leikattu reuna irvistäisi.

4. Käärin hihat ylös.

Samaa ideaa voi soveltaa vanhaan villapaitaan, jossa on resorihihat. Neulospalan leveydestä riippuen samalla kaavalla saa säärystimetkin.

Tarvikkeet: Kaulahuivi tai villapaita. Neula ja sävyyn sopivaa lankaa. Ompelukone ja sakset.

Aika: Pakkaspäivä (loppuunneulominen mukaanluettuna).

Farkkusortsit festareille

Ei tämän kummempi idea. Vanhat hyvin istuvat farkut menettivät lahkeensa kesän kuumuudessa. Koska kangas ei ole stretchiä, päädyin ompelemaan halkiot sivulle, ettei kinnaa. Tykkään.

Tarvikkeet: Farkut ja sakset. Ompelukone, jos haluaa halkioita tai muuten siistimpää jälkeä.

Aika: Yksi jakso Rock of Lovea.

Juhannusyön kesämekko

Äidin vanha puuvillainen alushame muuntui kesämekoksi. Tämä on pari vuotta vanha tekele, ja keskikesän valo innoitti kuvailemaan sitä nyt. Ennen-kuvaa hameesta ei valitettavasti ole olemassa.

Homma meni muistaakseni niin, että alushameen vyötäröltä poistin kuminauhan ja leikkasin takaosaan paikan vetoketjulle. Tein mekolle myös vuorin, jotta se ei kuultaisi läpi. Mekon romanttisuutta lisää se, että vuorikangas on peräisin ystävälle ommellun hääpuvun sovituskappaleesta, joka tehtiin lakanakankaasta.

Seuraavaksi lisäsin pitsinauhat yläreunaan ja rinnan alle. Samalla rypytin parit muotolaskokset, jotta mekko istuisi paremmin. Leveähkö rinnanaluspitsi peittää hyvin muoto-ompeleet. Alaosan pitsit ja rypytykset olivat alushameessa valmiina. Sitten vetoketju paikalleen ja pitsinauhasta vielä niskalenkki pitämään mekko ylhäällä. Kyllä tällä kelpaa tepastella kukkaniityillä.

Tarvikkeet: Alushame, pitsinauhaa, vuorikangasta ja vetoketju.

Aika: Ei muistikuvaa. Veikataan, että valmistui yhdessä päivässä, kun olin oikein tehokas.

Pitsipaitis

No nyt tuli tuunattua vaatteitakin. Tällä kertaan vanha miesten kauluspaita sai muuttua pitsipaituliksi.

Ensiksi ratkoin hihat, kauluksen ja povitaskun irti. Sitten ompelin muotolaskoksia sinne tänne, jotta paita olisi vähän istuvampi. Kavensin hihoja ja istutin ne uudestaan. Lisäksi ompelin kauluksen uudenmalliseksi. Leikkelin kirpparilta ostetusta pitsiliinasta erikokoisia paloja ja sommittelin ne paitaan.

Aluksi mietin, että olisin ommellut liinan ihan yhtenäisesti yläosaan, mutta siitä olisi tullut liian tukkoinen ja liivimäinen ilme. Lisäksi sattumanvarainen asettelu antaa paljon anteeksi ompeluvaiheessa. Ei haittaa, vaikka yksi palanen menee vähän vinoon, ja toisen palasen voi näppärästi sijoittaa juuri sen ruman muotolaskoksen päälle. Virkatut palat oli helppo applikoida, sillä ne venyvät. Ompelin ne paitaan monipistosiksakilla.

Tarvikkeet: Paita, pitsiliina ja ompelukone.

Aika: Valmista tuli Queenin Greatest Hits-kokoelman aikana (kaikki kolme levyä).

Ja lopuksi kuva inspiroineesta pakkaspitsistä.