Kalenteri tarjottimelle

Oli syy tarkistaa oma aikakäsitykseni. Edellisestä postauksesta oli kulunut puoli vuotta ja olin luvannut postata vähintään kerran kuussa. Siispä ripustin kalenterin seinälle.

Tarvikkeet: Tarjotin, joululahjaksi saatu seinäkalenteri luontokuvin (kiitos, mummi!), nipistin, sakset, liimaa, ruuvi ja meisseli.

Aika: Suhteellista. Aloitin heinäkuussa ja sain valmiiksi syyskuussa.

Ensin liimataan nipistin. Itse käytin jostain konferenssinimilapusta irroitettua, mutta pyykkipoikakin käy, jos seminaareja ei ole tiedossa. Sitten huomataan, että kaapin pohjalla on vielä sopivampi tarjotin (aluksi siis meinasin käyttää piirakkavuokaa tähän hommaan). Siivotaan liimat ja aloitetaan alusta.

Sen jälkeen leikataan kalenterin sivut tarjottimen sisälle sopiviksi. Lopuksi tarjotin lävistetään. Huomasin että se oli tässä tapauksessa paras tapa saada kalenteri seinälle. Teippi/rautalankaviritykset eivät toimineet. Reiän tekeminen onnistui siististi, kun ensin napautin vasaralla ja naulalla pienen alkureiän. Sitten vain ruuvilla ja meisselillä reikää suuremmaksi. Suojasin tarjottimen pinnan maalarinteipillä.

Lopputulos sulautuu hyvin keittiön väriympyräseinälle emalikattilan ja pannulappujen sekaan.

Nauhaa, joulunauhaa

Taas ryöväsin Marimekolta. Bongasin myymälässä ihanan joulunauhan. Hintaa sillä oli melkein 30 euroa. Se oli selvä haaste tehdä itse samanlainen, mutta murto-osalla hinnasta.

Kuva: Marimekko

Päätin heti säästää hermoja ja ostaa valmista nauhaa. Kotona tilkkupussissa olisi ollut sopivia kankaita, joista olisi voinut ommella nauhan, mutta ei nyt ihan kaikkea tarvi itse.

Samettinauha sopii tarkoitukseen hyvin. Se on juhlavaa ja tarpeeksi paksua, jotta helmet pysyvät paikoillaan ilman solmuja. Sitä löytyi Koskikeskuksen Merletosta. Kaksi metriä maksoi alle kolme euroa. Myös aaltoileva koristenauha toimisi hyvin.

Puuhelmet nappasin vanhasta helminauhasta, jota en ole käyttänyt moneen vuoteen. Ostin lisäksi Tiimarista yhteensä kolmella eurolla lisää helmiä. Hintaa projektille tuli yhteensä alle kuusi euroa.

Jotta homma ei olisi ollut liian helppoa, maalasin värittömät tiimarihelmet peiteväreillä. Siihen sitten tuhraantui puoli iltaa, mutta tulipa näperrettyä. Helmistä piti ensin hioa lakkaa pois ja sitten sutia pari-kolme kerrosta väriä. Apuna oli tulitikku. Tulitikku oli myös hyvä apuväline nauhan pujottamisessa.

Valmiin nauhan kieputin sypressin ympärille. Sen kummempaa joulupuuta ei tänä vuonna kotiin hommata. Sypressi ei roskaa ja se kestää kuusta kauemmin, kunhan muistaa kostuttaa. Se myös levittää hyvää tuoksua tuossa keittiön pöydällä.

Tarvikkeet: Puuhelmiä ja nauhaa. Mikäli maalailee, niin hiekkapaperia, peite- tai akryyliväriä ja suti.

Aika: Pähkinänsärkijä. Parasta joulutunnelmointimusiikkia. Pari tylsempää sceneä skippasin, mutta maalailu vei muuten koko baletin verran aikaa.

Lautasliinakuusenkoristejoulukortit

Joulu on ihmeiden aikaa. Askartelin joulukortit itse ja sain jopa lähetettyä ne ajoissa. Jaan kanssanne tämän ihmeen, vaikka onkin hieman myöhäistä askarrella kortteja. Samalla ajatuksella voi tehdä vaikka pakettikortteja.

Idean kähvelsin Marimekolta. Sen vinkki joulukorttien tekoon on liimata kartongille kangasta. Muokkasin ajatusta niin, että vaihdoin kankaan halvempaan materiaaliin ja jalostin kortin kuusenkoristeeksi.

Marimekon versio löytyy täältä tai videona täältä. Omat ohjeet kuvallisessa muodossa, kas näin.

Tarvikkeet: Kartonkia, servettejä, liimaa, sakset, suti, neula (tai rei'itin) ja ripustuslankaa. Itse käytin punaista villalankaa, jonka kiharuuden salaisuus on se, että lanka on purettu vuosia sitten kesken jääneestä neulomisprojektista.

Aika: 12 korttia vei puolitoista tuntia.

(Alkuperäinen ajatus oli päällystää kortit decoupage-liimalakalla. Tarkoitus oli, että niin korteista olisi tullut enemmän koristemaisia ja kestävämpiä. Servettiä ei kuitenkaan saanut sillä aineella siististi kiinni kartonkiin. Tuli ryppyistä ja kortit käpristyivät.)

Rusetti roikkumaan

Arjesta juhlaa asusteiden avulla! Romanttiset rusetit täydentävät tyttömäisen tyylin! Piristä pukeutumistasi pienillä yksityiskohdilla! Ylellinen silkki ja pehmeä sametti herättävät naisellisuutesi! Pikkujoulukausi lähestyy!

Joka tapauksessa tässä ois rusetti, joka roikkuu kaulassa. Helppo tehdä ja ihan hauskan näköinen.

Eli rusetit haalin Kontista yhteensä kahdella eurolla ja ketjut sain Seppälän alekorista. Olin jo ehtinyt ostaa Sinooperista tätä varten kaksi askarteluun tarkoitettua koruketjua à 5,50 e, mutta heti perään Seppälässä törmäsin kamerakoruihin, 2 euroa kappale. Onneksi kalliit vikaostokset sai palautettua Sinooperiin.

Irroitin ketjut muovisista kameroista ja ompelin ne rusetteihin, joista olin napsaissut kuminauhat pois. Yleensä saan väännettyä korujen metallilenkkejä auki ja taas kiinni ihan tavallisten saksien avulla. Harvoin on ollut niin tiukassa, että on pitänyt turvautua pihteihin ja vielä harvemmin kyseessä on ollut niin pikkutarkkaa hommaa että olisi pitänyt harkita erityisten korupihtien hankkimista.

Tarvikkeet: Rusetti, kaulaketju, sakset, neulaa ja lankaa.

Aika: Frendit = 2 x rusetti.

Ps. Nyt käsissäni on kaksi pinkkiä ja muovista kameralaattaa. Ajattelin tehdä niistä heijastimet, mutta ideoita otetaan vastaan.

Pitsiä korvaan

Ja jälleen pitsiä. Tällä kertaa korvakorumuodossa. Mutta eikö olekin ihanat?



Pitsi on kirpparilta ja korviksen koukut vanhoista koruista, joita viimeksi on tullut käytettyä ainejärjestön vuosijuhlissa vuonna 2005. En halunnut laittaa pitsiä roikkumaan ilman mitään tärkkäystä tai suojaa. Päädyin sutimaan palaset tavallisella paperiliimalla, kun en muutakaan keksinyt. Sen pitäisi kestää, kunhan en mene korut korvissa saunaan tai uimaan.

Liimanlevitysvaiheessa pingotin pitsit nuppineuloilla, jotta liima ei pääsisi kuivuessaan käpristämään palasia. Nuppineulalla sai myös hyvin putsattua tukkoon menneitä pitsin reikiä ylimääräisestä liimasta. Levitin liiman molemmille puolille ja annoin sen kuivahtaa välissä.



Tarvikkeet: Pitsiä, korvakoukut, liimaa, suti ja nuppineuloja.
Aika: Homma sujui Aamiainen Tiffanyllä -leffan tahdissa. Korut olivat korvassa siinä vaiheessa, kun Holly pidätettiin.

Ja vielä loppuun epäselvä kuva korusta korvassa.

Ps. Viimeisin lampputuunaus huomioitiin Design*Spongessa! Jos kyseinen blogi ei ole tuttu, niin kannattaa vilkaista. Siellä on tarjolla paljon inspiraatiota ja silmäkarkkia.

Nappeja korvaan ja rintapieleen

Sain aikaan pari rintanappia ja korvakorut edellisten projektien jämätilkuista. Pinkki kangas on samaa kuosia kuin lipasto ja pitsiä olin leikellyt paitaan. Pitsinapin tein valmiista aihiosta Sinooperista, ja pinkki on tavallinen nappi, jonka päällystin.

Alin rintanappi ei ole omaa tekoa, vaan matkamuisto Tallinnasta. Tykkään sen ristipistokuosista, ja jonkun vanhan kirjontatyön voisi hyvin muokata rintanapiksi.

Tarvikkeet: Kangastilkkuja, pitsinpala, valmis rintanappiaihio tai nappi ja hakaneula, korvakoruaihiot. Neulaa ja lankaa.

Aika: Ukkosmyrsky (televisio ja tietokone irti seinästä).

Eine lüstige Lampe

Tällä kertaa hyökkäsin askarteluvimmani kanssa pikkusiskon uuteen kämppään. Keittiöön oli ripustettu vanhempien vintiltä löydetty lamppu. Puhtaanvalkoinen kupu kaipasi väriä pintaan. Sinooperista löytyi juuri oikeansävyistä kontaktimuovia ja visio oli valmis: violetteja palloja.

Erikokoisten pullonkorkkien avulla ympyrät oli helppo piirtää muovin taa. Sitten vain ctrl+x ja ctrl+v eli leikkaus ja liimaus.

Tarvikkeet: Lamppukupu, värillistä kontaktimuovia ja sakset.

Aika: Kuulumisten vaihto siskon kanssa.

Ja vielä kuva koko värikkäästä keittiöstä. Ihanat verhot ovat Marimekkoa ja kalusteet edellisen asukkaan jäämistöä.

Nyt niitti!

Tulipa pitkä tauko päivityksiin. Nyt oli pakko askarrella jotain, kun edellisen postauksen pitsihärsellyskuva alkoi ärsyttää. Muutenkin viime aikojen tuotokset ovat olleet aika söpösteleviä. Nyt sitten kehiin vähän erilaista estetiikkaa tyyliin Terry Richardson.

Projektina oli viime vuoden halpistennarit yhdistettynä tämänvuotiseen niittihullaantumiseen. Mikään omaperäisin idea tämä ei ole, myönnetään. Mutta niitit nyt vaan sattuvat sopimaan mihin vaan. Eniten hommassa vei aikaa sopivien niittien metsästys. Oli vain liian isoja tai väärän värisiä tarjolla. Yritin etsiä kirppareiltakin vanhoja vöitä tai rannekkeita, josta niitit olisi voinut irroittaa pihdeillä uusiokäyttöön, mutta taisin olla liian nirso.

Visiota vastaavat niitit löytyivät lopulta verkkokauppa Hoopeestä. Toimitus oli nopea ja hinta ok - alle neljä euroa 25 kpl:n pussi. Lisäksi kauhtuneet kengännauhat vaihtuivat uusiin mustiin kolmella eurolla. Oon tyytyväinen lopputulokseen. Kengät sai taas lisää käyttöikää.

Kivannäköistä niitteilyä on tehnyt esimerkiksi Paras aika vuodesta ja lisäinspiraatiota löytyy Outsapopista.

Aina kun mä käyn suihkussa, mä käytän näitä tossuja. Hovikuvaaja otti tän.

Tarvikkeet: Tossut, tossuihin uudet nauhat, kasa niittejä ja vasara.Aika: Brasilia - Pohjois-Korea, ensimmäinen puoliaika.

PS: Sain Inkalta tunnustuksen, mikä on ensimmäinen tälle blogille ikinä. Se on yksi syy tunnustuksen julkaisuun. Lisäksi sen pisteitä nostaa se, että tunnustus on itse väsätty ja että Inkan Minä itte! -blogia voi oikeasti suositella. Muuten suhtaudun kaikkiin kiertopostauksiin vähän ennakkoluuloisesti.

Pikkulaatikon päällystys

Nappasin Pelastusarmeijan kirpparilta halvan ja ruman pahvisen pikkulaatikon. Aikoinaan se on varmasti ollut ihan tyylikäs säilytysratkaisu Aquan ja Los Del Rion cd-levyille, mutta nyt sen tunkkaisen keltainen väri särki silmiä. Kokonsa puolesta laatikko on kuitenkin just passeli kaikenlaisille piuhoille ja muistikortinlukijoille, joita työpöytä pursuaa.

Päädyin kuorruttamaan boksin vanhalla tapetilla. Se on samasta paikasta peräisin, mistä aiemmin tekemäni ilmoitustaulunkin tapetti, eli vintiltä. Hintaa tuunaukselle tuli siis vain laatikon 1,50 euron verran.

Tarvikkeet: Pahvinen laatikko, saman voi tehdä vaikka lehtikoteloille. Tyyliin sopivaa tapettia, kontaktimuovia tai hyllypaperia. Sakset ja liimaa sekä viivotin ilmakuplien poistoon.

Aika: Puolisen tuntia.

Pehmeä metallipääty

Pari kuukautta sitten suunnittelin sängynpäätyä. Nyt sain sen vihdoin tehtyä. Ideana oli siis yhdistää pehmeä nojailupääty ja koristeellinen metallipäätykuvio.

Jos tarkkoja ollaan, niin tämä ei oikeastaan ollut tuunausta, sillä tarvikkeista vain takalevy oli jotain vanhaa. Vaahtomuovin ja kankaan ostin uutena, mikä nosti vähän projektin hintaa. Oikean kokoiseksi leikattu vaahtomuovipala 110x160x4 cm maksoi n. 50 e Tampereen vaahtomuovista. Sopivaa pellavakangastakaan ei löytynyt palalaatikoista, niinkuin toivoin, joten jouduin maksamaan 30 e kankaasta.

Halvemmalla olisi päässyt, jos olisi löytynyt joku hyvin palvellut petauspatja ja vaikka vanhat verhot, jolla päädyn olisi voinut päällystää.

Homma ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä niittauslaite ei suostunut yhteistyöhön takalevyn kanssa. Lopulta sain kankaan pingotettua levyyn jeesusteipillä. Ei mikään nätti viritelmä, mutta kunhan pysyy edes jotenkuten.

Projektin hitain osuus oli kuvion teippaaminen kankaaseen. Perfektionistina mittasin kuvion millilleen ja teippien asettelu venyvään pellavaan venytti pinnaa aika kireälle. Samalla luovuin suunnittelemistani koukerokuvioista ja päätin tehdä simppelin kuvion, joka varmasti onnistuu.

Kun teippaukset olivat vihdoin paikallaan, värin levittäminen oli helppoa. Parhaiten se sujui vaahtomuovipalalla ja joitain yksityiskohtia viimeistelin sudilla.

Aluksi ajattelin painaa kuvion mustalla värillä, mutta muutin mieleni. Kokonaisuudesta olisi tullut liian raskas ja hallitseva vaaleaa tapettia vasten.

Tarvikkeet: Takalevy, vaahtomuovia, kangasta, eristysteippiä kiinnitykseen, pakkaus- tai maalarinteippiä kankaanpainamiseen, mittanauha, peittävää kangasväriä, pala vaahtomuovia värin levittämiseen ja suti viimeistelyyn.

Aika: Yksi ilta. Taustalla I´m not there ja King Kong.

Ps. Ensimmäisen kuvan oikeassa reunassa pilkottaa toteutumaton projekti. Kirpparilta löytynyt lapunjalka tarvitsee varjostimen, jota ajattelin koristella niinikään kirpparilta löytyneillä pitseillä. Sopivaa varjostinta ei vain ole löytynyt.

Langat pöydälle

Pitääpä postata tällainen pienempi askartelu, kun on taas tullut taukoa käsitöissä.

Eli homman nimi on laittaa lankarullat lasipurkkeihin ja laittaa purnukat hyllylle tai pöydälle. Purkkeja voi ehostaa pitseillä tai nauhoilla.

Pääasia on saada vähän väriä esiin.

Joulutunnelmaa vessapaperirullasta

Vessapaperirullien maalaus ja liimaus on pikemminkin perinteistä askartelua kuin tuunausta. Parasta on, että vaikka homma menisi vikaan, niin materiaaliset tuhot eivät pääse suuriksi.
Inspiraatio askartelulle löytyi Hesarin sivuilta, jossa voi äänestää lukijoiden tekemiä ovikoristeita. Sieltä bongasin vessapaperirullista leikellyn ja taitellun tähden. Ohje löytyy täältä.

Sain ensi _hätään_ käsiini vain yhden vessapaperihylsyn, josta sitten muokkasin simppelin koristeen ikkunaan. Maalasin palaset hopeisella akryylimaalilla, pujotin helmiä hopealankaan ja ne sitten palasten keskelle. Lopuksi liimasin palat toisiinsa ja annoin liimauksen kuivua pyykkipoikien puristuksessa.

Tarvikkeet: Tyhjä vessapaperirulla, hopeamaalia (valkoinen peitevärikin käy), hopealankaa, muutama helmi (esim vanhasta kaulakorusta), liimaa, pyykkipoikia ja ripustusnauha.

Aika: Rulla päätyi ikkunakoristeeksi Dr. Philin aikana.

Koriste pääsee myöhemmin joulukuuseen, kunhan sellainen jostain kaadetaan.

Mutta vessapaperirulla-askartelu ei tarvitse joulua tekosyyksi. Siitä on esimerkkinä hauska seinäkoriste alla. Löysin ohjeen Design Spongen kautta, mutta alkuperäinen ohje löytyy täältä.